Tämä onkin jännä aihe, koska olen aika varma siitä että omat ajatukset varmasti muuttuvat monelta kantilta lapsen syntymän jälkeen, mutta tämä teksti onkin sitten mukava lukea synnytyksen jälkeen ja katsoa kuinka metsään sitä mentiinkään omien ajatusten ja odotusten suhteen.
Imetys
Laskettuun aikaan on aikaa 2 kuukautta ja 3 viikkoa ja en ole vieläkään perehtynyt imetykseen sen suuremmin. Lähinnä olen kuunnellut ystävieni vinkkejä ja ajatuksia imetyksestä ja ottanut tiedon talteen muistiini. Tarkoituksenani on perehtyä imetys-asiaan tarkemmin maaliskuun koittaessa ja alkaa pohtimaan ja opettelemaan asiaa tarkemmin. Uskon kuitenkin että paras oppi tulee käytännön kokemuksena ja kun ongelmia tulee vastaan, on helppo siinä tilanteessa ottaa selvää asioista tilanteen ratkaisemiseksi esimerkiksi Imetyksen tuki -Facebook ryhmästä. Ajatuksenani on imettää vauvaa täysimetyksellä 6 kk ajan ja siirtyä siitä pikkuhiljaa osaimetykseen ja kiinteisiin ruokiin. Yli 1 vuoden ikäistä lasta en haluaisi enää imettää. Enkä ole myöskään ottanut stressiä imetyksen onnistumisesta. Teen parhaani sen suhteen ja teen voitavani ja mikäli ongelmia ilmenee, on myös korvikkeet keksitty sitä varten. En siis millään lailla kammoksu niiden antamista. Tarkoitus on myös opettaa vauva syömään tuttipullosta äidinmaitoa heti kun se vain onnistuu, jotta myös isä pääsee osallistumaan vauvan hoitoon täysillä.
Vauvan nukkuminen
Tätä asiaa olen pohtinut jonkin verran ja kuunnellut ystävieni kokemuksia pienen vauvan nukkumisesta ja tullut siihen tulokseen että me laitetaan vauvan pinnasänky meidän sänkyyn kiinni sivuvaunuksi ja kokeillaan ihan ensimmäisenä tätä. Perhepeti kuulostaa omaan tilanteeseemme liian pelottavalta, koska mies on aika rauhaton nukkuja ja pelkään että jos vauva nukkuisi meidän välissämme, niin hän jäisi miehen alle. Jos vauva taas nukkuisi omalla puolellani sängyn laidalla, pelkäisin hänen mätkähtävän lattialle. Ystävieni kokemusten perusteella myös äitiyspakkauksessa tai pinnasängyssä nukuttaminen kuulostaa vaivalloiselta, koska vauvaa joutuisi yön aikana nostelemaan useita kertoja edes takaisin imetyksen aikana.
Vauva-arki
Olen varautunut siihen että ensimmäiset viikot ja jopa kuukaudet vierähtävät hyvin pitkälle kotona vauva-arkeen opetteluun vauvan tahdissa. Haaveenani olisi kuitenkin pysyä niin sanotusti liikkeessä ja kyläillä vauvan kanssa sekä tehdä erilaisia asioita heti kuin se vain on mahdollista oman olon puolesta. En haluaisi jumiutua kotiin neljän seinän sisälle usean kuukauden ajaksi, vaan elää ja nähdä omia ystäviä sekä vauva-kavereita. Myös matkustelu on yhä suuri kysymysmerkki - oma mieleni halajaa samantien matkalle kuin se vain on mahdollista. Se tietysti mietityttää kuinka se sujuu pienen vauvan kanssa, mutta toisaalta täytyy yrittää muistaa että monet muutkin ihmiset ottavat sen vauvansa siihen omaan elämäntyyliinsä mukaan, eikä päinvastoin. Tämän tosin näkee vasta synnytyksen jälkeen kuinka meille käy näiden asioiden kanssa.
Parisuhde
Tämä on tärkeä asia. Kun vanhemmat voivat hyvin, myös lapset voivat hyvin. Allekirjoitan tämän täysin omasta lapsuudestani. Omat vanhempari erosivat minun ollessa 7-vuotias, samoin mieheni vanhemmat. Meillä onkin todella kova tahto onnistua pitämään parisuhde yhtä hyvänä kuin se nyt on ennen vauvan syntymää. Vauvan syntymän jälkeen on vain tehtävä töitä enemmän sen eteen. Ensimmäiset kuukaudet kuluvat varmasti hyvin pitkälle vauvan ympärillä kun hän on vielä täysimetyksessä, mutta tämän jälkeen on tehtävä konkreettisia toimenpiteitä meidän keskinäisen ajan ottamiseen. Ovatko ne sitten kerran kuussa "vauva hoitoon ja vanhemmat leffaan+syömään" vai jotain muuta - on vielä ajatuksen alla, mutta jotain tämän tyyppistä on ajatuksena. Myös esimerkiksi viikonloppumatka kahdestaan miehen kanssa esim. kerran vuoteen tms. olisi ideaali ajatus itselleni. Lapsen synnyttyä täytyy pohtia vielä tarkemmin näitä toimenpiteitä.
Oma aika
Paljon parjattu äidin oma aika. Tämä myös erittäin tärkeä juttu. Oli se sitten esimerkiksi pieni teehetki itsekseni hyvän kirjan parissa päivittäin, isän hoitaessa vauvaa tai tunnin kävelylenkki yksin tai shoppailureissu tai mikä muu tahansa. Tiedän kuitenkin jo tässä vaiheessa että tämä tulee olemaan itselleni tärkeä juttu. Lapsen äiti on kuitenkin hyvin sidottu pitkän aikaa vauvaan kotona, joten pidän itsestäänselvänä (enkä epäilee asiaa ollenkaan) että mies osallistuu myös vauvan hoitoon ja antaa minulle näitä tärkeitä omia hetkiä itsekseni.
Ulkonäkö
Riskialtis aihe kirjoittaa, mutta kirjoitan silti. Minulle ulkonäkö on aina ollut semi-tärkeä asia. En pidä itseäni diivana, joka lähtee mustikkametsään tai lenkille korkokengissä ja joka huoltaa kynsiään ja ripsipidennyksiään kerran kuukaudessa. Mutta en ole koskaan mennyt yökerhoon farkuissa ja tavis t-paidassa, vaan kun on aihetta juhlaan tai menen paikkaan, johon ihmiset yleensä pukeutuvat paremmin - niin minäkin teen. Tykkään käyttää silloin tällöin hiustenpidennyksiä ja meikkaan joka päivä. Pidän myös naisellisista vaatteista, enkä voisi kuvitella pukeutuvani esimerkiksi töihin huppariin enkä voisi kuvitella pukevani tennareita jalkaani. Olen siis jollain asteella tarkka pukeutumisestani. Olen huomannut joidenkin ihmisten äitiyden myötä muuttavan omaa tyyliään radikaalisti
mammautumisen puolelle ja tähän en halua itse joutua. En halua alkaa käyttää tuulitakkia päivittäisenä takkinani ja leikata lyhyttä miestukkaa. Aion edelleen myös äitiyden myötä pitää tiukasti kiinni ulkonäköasioita ja pitää oman tyylini. Myös paino-asia on sellainen mikä mietityttää hyvin paljon. En ole koskaan ollut ylipainoinen, vaan painoni on aina ollut normaalin mitoissa. Nyt raskauden myötä on painoa kertynyt jonkin verran ja huomaan pohtivani usein että kuinka nämä kilot oikein saadaankaan pois synnytyksen jälkeen. Onneksi usein kuitenkin tajuan että kaikki on hyvän asian puolesta ja paino-asiaan voin keskittyä sitten kun sen aika on.
