Raskausviikko 31

Viime vuoden puolella sitä ajatteli hyvin usein "se synnytys on sitten ensi vuonna vasta" ja nyt vuoden vaihduttua, ajatukset on koko ajan enemmän ja enemmän lähestyvässä synnytyksessä. Toisin kuin ajattelin, en enää tunne sitä samaa kauhua synnytyksestä mitä tunsin ennen raskautta. Tai kun tein positiivisen raskaustestin, ensimmäinen ajatukseni taisi tuolloin olla että elämäni suurin pelko - synnytys - toteutuu alle 9 kuukauden päästä.

Toki synnytys edelleen pelottaa itseäni, mutta nyt olen alkanut jo toivomaan että saisi sen pienen ihmisen jo sieltä tuhisemaan viereen. Synnytykseen olen muutenkin menossa asenteella että se on kamalinta mitä minulle elämässä voi tapahtua ja kivut ja repeämät tulevat olemaan totaalisen kamalia. Mutta jos suurin osa naisista kokee tuon saman elämänsä aikana, niin enköhän miekin siihen pysty! Sinne mennään, tuli mitä tuli.

Kävin juttelemassa synnytyspelostani kätilön kanssa pelkopolilla muutama kuukausi sitten ja tuon käynnin seurauksena sain itse ainakin todella paljon varmuutta synnytykseen sekä hoitohenkilökuntaan. Ei siis ollut turha käynti se. Nyt toivotaan että loppua kohden ei ala paniikki iskemään, vaan pysyisin asian suhteen edelleen suht rauhallisena.

Eilen oli neuvolakäynti (30+3) ja paino on noussut tähän mennessä 12,2 kg ensimmäisestä neuvolasta. Jossain välissä stressasin paljon tuosta painonnousustakin, kun se tuntui jossain kohtaa nousevan melkein kilon viikkotahtia, mutta nyt tahti on onneksi hidastunut. Olen päättänyt olla tästä asiasta stressaamatta ja otan vastaan kilot mitä tulee ja niitä tiputellaan sitten kun synnytys on ohi ja kroppa palautunut sen verran että voi aloittaa vaunulenkkeilyt vauvelin kanssa. 5 viikkoa sitten aloitettu rautakuuri oli myös tehonnut. Elokuun lähtötilanteen hemoglobiini 157 oli tipahtanut viisi viikkoa sitten 115:ta ja nyt arvo oli noussut peräti 145 tasolle, vaikka olin unohtanut useasti ottaa rautatabletin. Terveydenhoitaja tokaisikin että miulla kroppa ottaa onneksi tosi hyvin raudan vastaan eikä sen imeytymisessä ole ongelmia. Myös verenpaine oli oikein hyvällä tasolla alkuraskauden alhaisten verenpaineiden jälkeen. Ja vauva oli masussa tiukasti pää alaspäin - toivon todella suuresti että pysyy myös näin loppuun saakka - eikä lähde sieltä enää kääntyilemään mihinkään suuntaan.

Fyysisistä oireista tällä hetkellä vaivaavat selkäkivut, joinain päivinä enemmän ja toisina päivinä vähemmän. Tänään on taas ollut päivä, jolloin luulin katkeavani kahtia kun kävin hakemassa kaupasta pienet ruokaostokset. Kävely ja seisominen tekee selälle tosi pahaa tällä hetkellä, istuminen onneksi tuntuu vielä siedettävältä. Suihkuunkin otin itselleni muovijakkaran ja suihkuttelen itseni istumalla koko suihkun ajan jakkaran päällä. Myös kova närästys vaivaa aamupäivisin. Yleensä klo 12-13 mennessä onneksi se on mennyt tähän mennessä joka päivä ohi. Rennietä kuluu sekä maitolasi yleensä auttavat hetkellisesti, kunnes taas polttelu alkaa.

Töitä olisi jäljellä enää 3 viikkoa ja 3 päivää. Viimeinen virallinen työpäiväni ennen äitiyslomaa olisi 15.2.2018, mutta aloitan jo hieman aiemmin lomailun käyttämällä muutaman lomapäivän ja viimeinen työpäiväni onkin 9.2.2018.