Äidilläni todettiin syöpä. En edes tiedä mitä kirjoittaa asiasta, tuntuu että koko asia on välillä kuin unta. Eihän tämä ole millään lailla mahdollista että omalla vanhemmallani todetaan syöpä kun odotan esikoistamme syntyväksi alle kahden kuukauden päästä..
22.11.2017 Äiti hakeutuu sairaalaan kovien vatsakipujen ja ruokahaluttomuuden sekä turvotuksen vuoksi.
23.11.2017 Saan tiedon että äitini on sairaalassa, ajattelen että se on vain jokin pieni vatsakipu ja vaiva saadaan hoidettua nopeasti. Eihän äiti ole ennenkään sairastellut.
26.11.2017 Vierailemme sairaalassa ensimmäisen kerran, äidiltä pumpataan jatkuvasti pois kehoon kertyvää nestettä.
Tässä välissä äidille tehdään useita erilaisia toimenpiteitä, joissa etsitään syytä sairaudelle. Mitään ei löydy.
22.12.2017 Otetaan mahan magneettikuva. Jäämme odottelemaan lääkärin soittoa asiasta, soittoa ei koskaan tullut.
6.1.2018 Äiti on hakenut kirjeen postilaatikosta, jossa kerrotaan diagnoosin olevan vatsakalvon etäpesäke sekä aika syöpäpolille. Olimme kumpikin järkyttyneitä, mutta edelleen tässä kohtaa ajatuksena että syöpä leikataan ja aloitetaan hoidot sen nujertamiseksi.
17.1.2018 Äidillä on aika syöpäpolille, jossa hänelle kerrotaan diagnoosiksi levinneen haimasyövän. Syöpä on sen verran aggressiivinen että leikkausta ei voida tehdä. Ainoana vaihtoehtona on sytostaattihoitojen aloitus parin viikon välein osastolla, jolla pyritään antamaan lisäaikaa elämiseen. Kaikki ovat järkyttyneitä.
Itken tämän jälkeen monta päivää. Tieto on shokeeraava jo ilman raskauttani, mutta vielä järkyttävämpää kun odotan ensimmäistä lastamme. Eihän tämän näin pitänyt mennä? Äiti on aina ollut terve ja ollut viimeeksi sairaalahoidossa kun hän synnytti minut.
Minulla olisi ollut töitä vielä kolme viikkoa, mutta useiden ihmisten suosituksesta jäin töistä sairaslomalle äitiysloman alkuun saakka. Illat ja yöt ovat vaikeimpia, kun ajatukset pyörivät kehää.
Jokainen päivä on jollain tasolla helpompi, mutta itkuja tulee edelleen päivän aikana. On vaikea ymmärtää että pian on unohdettava ulkomuistissa oleva äitini puhelinnumero - pian numero ei ole enää käytössä. On vain toivottava että hoidot antavat lisäaikaa sen verran että äitini pääsee vielä näkemään lapsenlapsensa.
On vaikea suhtautua tähän kaikkeen, pian olisi ilon aika kun perheeseemme syntyy pieni poika, mutta samalla tätä onnea varjostaa näinkin synkkä asia.
<3
VastaaPoista