Synnytyskertomus

Sunnuntai 1.4.2018

Supistukset alkoivat sunnuntai-aamuna klo 4 aikaan lähes samantien noin 2-5 minuutin välein. Klo 6.45. supistukset alkoivat olemaan jo sen verran kivuliaita sekä niitä tuli alle 5 minuutin välein jatkuvasti, joten päätimme lähteä sairaalaan. Minut laitettiin sairaalassa käyrille ja kätilön päätöksellä jäimme sairaalaan, koska supistukset olivat jo hyvin tiheitä ja kivuliaita. Sisätutkimuksen perusteella vauva oli kuitenkin vielä hyvin korkealla. 

Sain ensin kivunlievityksenä särkylääkkeitä, lämpimän geelityynyn sekä pääsin ammeeseen ja lämpimään suihkuun. Noin klo 16 sisätutkimuksen perustella paikat olivat auki vain yhdelle sormelle ja kanavaa oli jäljellä, samalla sain ensimmäisen vahvemman kipulääkkeen: oxynormin. Lääkkeen saannin jälkeen supistusten väli piteni noin 15-30 min välein tuleviksi. Minut päätettiin laittaa tässä kohtaa takaisin kotiin käyrien jälkeen. 

Käyrien aikana vauvan sydänäänet kuitenkin laskivat todella matalalle ja hälytykset alkoivat soimaan. Yhtäkkiä huoneeseen ryntää useampi kätilö, jotka soittavat lääkärin paikalle - samalla kun kiireellä työntävät minulle happinaamarin ja käskevät sängylle kontilleen. Lääkäri saapuu samantien paikalle ja tekee sisätutkimuksen. Minä itkin ja tärisin sekä tivasin tietoa siitä, mitä parhaillaan tapahtui. Samalla vauvan sydänäänet kuitenkin nousivat normaalille tasolle. Säikähdyksellä selvittiin ja sain kiellon olla syömättä ja juomatta sektion varalta sekä kotiinlähtöni perutaan. Minua pidettiin tämän jälkeen yhteensä 5 tuntia käyrillä, sydänäänet pysyivät koko tämän ajan kuitenkin normaalina.

Maanantai 2.4.2018

Yöllä klo 3 pyysin saada taas vahvempaa kipulääkettä, koska kivuliaita supistuksia tuli 15 minuutin välein. Sain pienemmän annoksen oxynormia. Klo 10 lääkäri teki ultraäänitutkimuksen ja totesi vauvalla olevan kaikki hyvin ja antaa paino-arvioksi hyvin tasan 4 kg. Sisätutkimuksen mukaan paikat olivat auki 4 cm. Lääkäri ehdotti kotiinlähtöä ja päätinkin lähteä kotiin, koska supistuksia tuli 2-3 kpl/tunnissa. 

Kotona supistukset alkoivat taas saada vauhtia ja klo 17 todella kivuliaita supistuksia tuli jo 10 minuutin välein. Illalla klo 20 päätimme lähteä sairaalaan, koska en kestänyt enää olla kotona ja supistusten väli oli 6-7 minuuttia. Kätilö teki klo 23.30. päätöksen siitä että meidät otetaan synnytyssaliin ja sain ilokaasua supistuskipuihin.

Tiistai 3.4.2018

Supistukset olivat kestäneet koko yön kivuliaina ja niitä tuli 5 minuutin välein. Klo 6 aamulla sisätutkimuksen mukaan paikat olivat auki edelleen 4 cm. Kalvot puhkaistiin klo 8.20. ja sain ensimmäisen epiduraalin klo 10 ja toisen klo 13. Paikat olivat edelleen auki 4 cm, mutta vauva oli laskeutunut alemmas. 

Klo 15 aikaan tuli taas vastaavanlainen tilanne kuin maanantaina kun vauvan sydänäänet laskivat. Saliin paukkasi 2 lääkäriä ja 3 kätilöä ja tilanne meni ohi. Klo 15 jälkeen minulla nousi 38,4 asteen kuume ja aloin saada suoneen antibioottia ja pyysin sektiota ensimmäisen kerran. Illalla klo 20 aikaan anelin jo lääkäriltä sektiota ja lääkäri olisi suostunut tekemään sen, mutta sai vielä ylipuhuttua minut alatiesynnytykseen, koska paikat olivat auenneet jo 7 cm. Klo 23 paikat olivat avautuneet 9 cm ja salissa oli odottavainen tunne siitä että pian päästään ponnistusvaiheeseen.

Keskiviikko 4.4.2018

Klo 1.50. lääkäri teki viimeisen sisätutkimuksen ja toteaa paikkojen olevan auki 9,5 cm, mutta vauva ei ole laskeutunut niin alas kuin kuuluisi ja lääkäri toteaa ainoaksi vaihtoehdoksi sektion. Minua aletaan samantien valmistelemaan sektiota varten ja viedään leikkaussaliin.

 

Klo 2.55. syntyy sektiolla poikamme <3

Vauva 2 kk

Vauvamme täytti eilen jo tasan kaksi kuukautta ja tuntuu kuin tämä aika olisi mennyt tuosta noin vain. Blogia en ole ehtinyt päivittää kaiken uuden opettelun ja väsymyksen keskellä. Nyt vauvan hoito kuitenkin sujuu jo aika rutiinilla ja väsymykseenkin alkaa ilmeisesti jo tottumaan, kun pystyy toimimaan vaikka olisi mennyt vain muutaman tunnin yöunilla :D Nyt on siis korkea aika päivitellä tämän hetkisiä kuulumisia.

Synnytyksestä haluan kirjoittaa ihan erikseen synnytyskertomuksen, mutta sen verran aihetta sivuutan että sehän ei mennyt yhtään niin kuin olisi pitänyt. Ei edes sinne päin.. Itselläni oli tosi paha synnytyspelko ja vaikka pelkäsinkin ns. "pahinta", mutta tuntuu että ainakin synnytyksen jälkeen olin todella shokissa kaikesta tapahtuneesta. Synnytys päätyi siis kolmen päivän supistelun jälkeen kiirelliseen sektioon, jonka seurauksena saimme molemmat vauvan kanssa vielä infektion ja olimmekin sitten kumpikin tiputuksessa eri osastoilla. Itse olin yhteensä 9 päivää sairaalassa, kun lasketaan mukaan myös päivät sairaalassa ennen vauvan syntymää.

Voisin sanoa että synnytys oli itselleni todella iso pettymys ja shokki. Myöskään imetys ei meillä onnistunut - kuten olin suunnitellut, mutta näistä haluan myös kirjoittaa ajatuksia blogiin laajemmin myöhemmässä vaiheessa.

Pääasia on kuitenkin nyt se että äiti ja vauva voivat hyvin ja vauvamme kasvaa todella hyvää vauhtia. Kävimme tänään 2 kk neuvolassa, jossa vauva sai ensimmäisen rokotteensa sekä hänen mittansa olivat nyt 58,5 cm ja 5,7 kg. Kehuja vauvamme on saanut joka kerta jäntevyydestään, hyvistä lihaksista sekä hyvästä ihosta :) Hän onkin äitin ja isin mielestä maailman suloisin poika! <3

Nyt jäämme jännittämään millaisia sivuvaikutuksia ensimmäinen Rota-rokote meille tuo. Hyvin usealla vauvalla kun on tästä ensimmäisestä tullut ilmavaivoja, ummetusta tai sitten kovaa ripulia ja näiden seurauksena kovaa itkuisuutta. Hetken jo mietin että jättäisin koko rokotteen ottamatta, mutta asiaa tutkittuani ja luettuani kuinka paha itse Rotavirus voi olla, mikäli vauva sen saa - totesin että en antaisi itselleni ikinä anteeksi jos vauva sen saisi ja olisimme taas tiputuksessa sairaalassa.

Muuten kuluneet kaksi kuukautta ovat sujuneet mielestäni ihan hyvin. Vauva hakee vielä rytmiään, joskus hän nukahtaa iltaisin klo 20 aikaan, mutta viime aikoina yöunet ovat alkaneet vasta klo 23 tienoilla. Myös päivisin nukkuminen on ollut hieman hanakkaa, kun hänen mielestä olisi paljon mukavampi olla hereillä. Öisin heräämme syömään pääsääntöisesti 2-3 tunnin välein, tosin välillä on mennyt 4 tuntia ekan syötön jälkeen. Päivisin syödään yleensä 2 tunnin välein. Parin viikon ikäisenä saimme tuta kamalan 1,5 viikkoisen kun vauva itki lähes kaiken hereilläoloaikansa. Tuolloin ajattelimme että meillä on koliikkivauva ja itkinkin tuona aikana kaiken hormonimyllerryksen ja väsymyksen ja huudon keskellä todella paljon. Vaihdoimme kuitenkin korviketta, jonka seurauksena vaivat helpottivat ja meillä on ollutkin pääsääntöisesti tyytyväinen vauva. Toki hän itkee jonkin verran, mutta yleensä tämä tapahtuu kyllä syystä (väsymys, nälkä jne.). Ilmaa on mahassa ollut myös alusta saakka vaihtelevasti, välillä hieman vähemmän, mutta nyt herätään taas siinä aamuyön tunteina äheltämään ilmaa pihalle mahasta. Välillä nämä ähellykset kestävät muutaman tunninkin ja vaikka kuinka autan vauvaa jumppaamalla ja kääntämällä mahalleen jne., mutta ilma ei aina lähde kunnolla liikkeelle ja vauva ja äiti nukkuvat vähän miten sattuu tämän ajan.

Mutta edelleen olen kiitollinen siitä että meillä on nyt kaikki suurimmalta osin hyvin ja meillä on ihan oikea perhe nyt <3 

Blogihiljaisuus

Blogissa on ollut hiljaista ja syy siihen on tietysti maailman rakkain poikamme, joka saapui maailmaan keskiviikkona 4.4.2018 klo 2.55 <3

Nyt kun vauvan tulon ns. alkukiireistä on selvitty, päivittelen aivan lähiaikoina blogiin lisää minun ja vauvan kuulumisia sekä tietysti synnytyskertomuksen.