Poukkoilua eri roolien välillä

Viimeiset puoli vuotta ovat tuntuneet itselle poukkoilulta eri roolien välillä. Tytär, vaimo ja äiti.

Tytär. Olen aiemminkin kirjoittanut siitä että äidilläni todettiin tammikuussa 2018 pahalaatuinen syöpä, johon ei ole enää parannuskeinoa, vaan nyt keskitytään pitkittämään hänen elämää kemoterapian avulla niin kauan kuin se toimii. Olen hänen ainut lapsensa, joten roolini hänen tukemisessaan on ollut suuri. En ole pystynyt jakamaan vastuuta kenenkään sisareni kanssa, vaan minä olen se ainut lapsi joka voi auttaa käytännön asioissa sekä vierailla sairaalassa.

En ole aiemmin koskaan ns. julkisesti paljastanut, mutta välini äitini kanssa ovat aina olleet huonot. Äitini on hyvin hankala ihminen, kenen kanssa juuri kukaan ei tule pitempää aikaa toimeen ja näin olleen myös meidän välit ovat olleet useamman kerran pitkiäkin aikoja katkolla. Itse koen että olen yrittänyt parantaa välejäni äitiini useita kertoja ja tehnyt kaikkeni että pystyisimme olemaan hänen kanssaan tekemisissä, mutta näkemyseromme sekä maailmankatsomuksemme ovat aivan eri maailmoista, joten emme ole koskaan saaneet välejämme hyviksi. Äidilläni ei ole diagnosoitu mielenterveyshäiriötä, mutta minä sekä moni muu ihminen voisi suuresti epäillä että jonkinlainen sairaus hänellä on, joka selittäisi epänormaalin käytöksen.

Tämän vuoksi hänen sairastumisensa on ollut itselleni erityisen rankkaa aikaa. Ennen hänen sairastumistaan välimme olivat 1,5 vuoden ajan poikki, mutta sairastumisen myötä - minun on ollut pakko taas korjata välimme ja olla hänen tukena vaikeassa tilanteessa syöpäsairauden kanssa.

Olen yrittänyt kaikkeni ja antanut itsestäni ehkä jopa liikaa tällä hetkellä, jotta voisin auttaa äitiäni ja hänellä olisi hyvä olla, mutta mikään ei tunnu riittävän.

Vaimo ja äiti. Kaikki tämä mitä joudun tällä hetkellä käymään läpi äitini kanssa, vaikuttaa negatiivisesti omaan perhe-elämääni. Yritän parhaani mukaan olla rakastava ja iloinen vaimo sekä äiti omalle pojalleni, mutta välillä tulee hetkiä kun olen murtunut itkuun. Tuntuu kuin minusta imettäisiin suurella teholla energiaa, kun saan olla puhelimessa ottamassa vastaan haukkuja niin suullisesti kuin tekstiviestitse. Jo se tieto että olen pian menettämässä toisen vanhemmistani, on rankkaa itselle ja siihen vielä höystettynä ihmissuhdedraamaa vähän väliä, niin se on jo liikaa.

Minulle oma perheeni on kuitenkin kaikki kaikessa ja menee aivan kaikkien muiden asioiden edelle, joten olen yrittänyt tehdä asioita joilla saan tämänhetkisen tilanteen edes hetkeksi pois mielestä ja olla se ihana ja rakastava äiti ja vaimo.

Viikko sitten olin ensimmäistä kertaa pois yötä kotonta vauvamme ollessa 5,5 kk ikäinen. Hän jäi isänsä kanssa kotiin ja heillä oli sujunut täällä oikein hyvin. Itse lähdin hyvän ystäväni kanssa Helsinkiin hotelliin yöksi. Shoppailimme, söimme hyvin ja nukuimme hyvin sekä juttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä. Ja kun ikävä vauvaan iski - selasin puhelimesta vauvamme kuvia sekä katselin ottamiani videoita hänestä <3 Tämä jos mikä - oli itselleni parasta terapiaa koko maailmassa. Oli ihana palata taas oman perheen luokse kotiin.

Vuosi on ollut itselle melkoinen: Tieto äidin syövästä, täysin pieleen mennyt synnytys, vauvan mukanaan tuoma elämänmuutos, minulle erittäin rakkaan ja tärkeän lemmikkini kuolema sekä mahdollisesti vielä äitini menetys tämän vuoden puolella.

Se mitä olen eniten kaivannut tämän henkisesti raskaan tilanteen keskellä, on ollut muiden ihmisten tuki ja kannustus. Muiden ihmisten kannustavat sanat sekä jo pelkkä tieto siitä, että apua on saatavilla mikäli voimat itsellä ehtyvät - riittäisivät itselleni vallan mainiosti. Koska välillä tuntuu, että on aivan yksin kaiken keskellä.

Ei auta kuitenkaan kuin nosta pää ylös ja jatkaa.

katse eteen ja suupielet ylöspäin 
teen vastoinkäymisistä voimaa 
katse eteen ja suupielet ylöspäin 
antaa tulla, kestän kyllä, 
periks en tuu antamaan

Vauva 5 kk

Taas kuukausi takana. Ei vitsit. Mihin tämä aika katosi?

Tänään oli siis 5 kk:n neuvola. Painoa oli nyt 7.7 kg ja pituutta jo 67,5 cm. Pituuskasvu on ollut pojalla kuulemma reipasta :)

Syöttövälit menevät edelleen suht samalla kaavalla kuin 4 kk:n iässä eli 2-4 h välein päivisin. Yösyöttöjä tosin on enää nukahtamisen jälkeen ollut vain kaksi. Liekö kiinteiden ruokien maistelu täyttänyt pienen masua sen verran että jaksaa öisin nukkua jo pidempiä pätkiä :)

Päiväunet meillä menee myös edelleen tasan samalla kaavalla kuin 4 kk iässä.

Kuukauden verran ollaan nyt maisteltu kasvissoseita ja voi että ne ovatkin vauvan mielestä olleet hyviä. Hän söisi niitä mielellään varmasti enemmänkin mitä tarjotaan :) Nyt aloitellaan pikkuhiljaa siirtymään maisteluissa marjasoseisiin sekä puuroihin.

Tuntuu että arki on helpottunut entisestään vauvan kasvaessa. Vielä kun pienellä ei ole "jalkoja alla", niin tällä hetkellä eletään kuitenkin suht helppoa elämää pienen kanssa <3

Vauva 4 kk + vähän kuulumisia

4 kk:n neuvolassa kävimme muutama päivä sitten. Lääkäri tutki vauvan ja totesi päällisin puolin olevan kaikin pojalla kunnossa. Painoa on pienelle kertynyt yhteensä nyt 7,2 kg ja pituutta 64 cm. Poika kasvaa tasan keskikäyrällä.

Syömisvälit ovat viimeisen kuukauden aikana pidentyneet. Nykyään maitoa tilataan 2-4 h tunnin välein ja muutama yö ollaan myös viime päivinä koettu, kun poju on nukkunut yhden 5 h pätkän.

Päiväunia poju nukkuu nykyään hyvin samanlaisella kaavalla. Päivän aikana nukutaan yhteensä neljät päikkärit (n. 30-45 min) ja valveilla jaksetaan olla noin 2 h ennen kuin kiukku iskee.

Olemme myös aloitelleet maistelemaan kiinteitä ruokia. Aloitimme reilu viikko sitten maistelemaan porkkanasosetta sekä nyt meillä on menossa maistelussa bataattisose. Ensimmäisten irvistysten jälkeen on soseet maittaneet kuitenkin pojulle hyvin :)

Tällä hetkellä vauva-arki sujuu meillä siis kohtuullisen hyvin :)

Oman äitini voinnissa taas on tapahtunut muutos. Häneltä löydettiin uusi kasvain vähän aikaa sitten ja tällä viikolla selvisi että etäpesäkkeitä on useita eri puolilla mahaa, joten minkäänlainen tämän uudenkaan kasvaimen leikkaus ei onnistu ja kemoterapiaa jatketaan nyt tiiviimmällä tahdilla.

Oma fiilikseni asian suhteen on ollut hyvin vaihteleva. Välillä yritän hyväksyä sen faktan että jokainen meistä menettää jossain vaiheessa vanhempansa, mutta välillä taas asia surettaa itseäni todella paljon. Äitini on kuitenkin vasta 62-vuotias ja pian lähdössä pois täältä. Tuntuu epäreilulta. On kuitenkin jaksettava oman perheeni takia, koska oman, puolisoni sekä pienen ihmeemme elämän on jatkuttava <3

Sektiosynnytys

Itselläni oli järjettömän kova synnytyspelko ja kaikista eniten pelkäsin joutuvani sektiosynnytykseen.

Kävin juttelemassa pelostani etukäteen pelkopolilla kätilön kanssa raskauden aikana ja olin koko ajan sitä mieltä että haluan synnyttää ehdottomasti normaalisti alakautta, koska pelkäsin niin paljon sektiota. Pelkoani ei yhtään lieventänyt se asia, että vauvamme kasvoi lähes koko raskauden ajan yläkäyrillä ja neuvolassa minulle sanottiin loppuraskauden aikana että "ei täällä ainakaan siro kolmekiloinen poika ole". Kaikista pahin pelkoni oli vielä se, että joutuisin ensin yrittämään synnytystä normaalilla tavalla ja aivan lopussa joudunkin sektioon.

Aivan viimeisilläni varasin vielä ajan yksityiselle, jossa halusin että kokenut gynekologi arvioisi vielä vauvan koon. Käynnin aikana hän arvioi vauvan koon ja oli jo tällöin huolissaan ettei LA saisi mennä kovin paljon yli, ettei vauva kasvaisi kovin kookkaaksi ja näin ollen en pystyisi häntä synnyttämään. Ja niinhän siinä tosiaan kävi - pahin pelkoni toteutui. Jouduin käytännössä kokemaan kaksi synnytystä: lähes loppuun menneen alatiesynnytyksen sekä sektiosynnytyksen.

Tämän lisäksi minä sekä vauva saatiin synnytysrytäkässä infektiot ja molemmat jouduimme synnytyksen jälkeen eri osastoille tiputukseen. Vauvamme vietti lastenosastolla tiputuksessa yhteensä kolme päivää. Minä olin vielä sen verta huonossa kunnossa että pääsin katsomaan vauvaa lastenosastolle vain jonkun saattamana pyörätuolissa. Joka kerta kun saavuin lastenosastolle katsomaan vauvaa, itkin vain.

Ensimmäiset päivät sektion jälkeen olivat todella kivuliaita, pääsin nousemaan kivuiltani sängystä vasta 1,5 vrk synnytyksen jälkeen. Jouduin myös sairaalassa ollessa pyytämään öisin vahvaa kipulääkettä kun kivut herättivät minut. Kotona jouduin syömään 2,5 viikon ajan kahta eri särkylääkettä kolme kertaa päivässä, jonka jälkeen aloin vähentämään radikaalisti särkylääkkeitä. Vauvan hoito tuntui myös välillä todella haastavalta kipeän haavan vuoksi. Aloin kuitenkin lähes heti kotiuduttua tekemään pieniä vaunulenkkejä sekä kotitöitä, jotta paraneminen lähtisi käyntiin. Ja vaikka haava-alue on edelleen näin 4 kk:n jälkeen tunnoton sekä välillä koen kovia vihlaisuja, niin koen että paranin silti yllättävän hyvin isosta leikkauksesta.

Koko raskauden aikana puhuttiin neuvolassa, perhevalmennuksissa sekä synnytysvalmennuksessa vain alakautta synnyttämisestä. Sektiosynnytyksestä saatettiin mainita vain ohimennen, eikä sitä käyty läpi yhtään sen enempää. Saatikka se, etten ollut koskaan tullut ajatelleeksi raskauden aikana, että vauva vietäisiin minulta lähes heti syntymän jälkeen eri osastolle. Ensisynnyttäjälle oli aika kova järkytys kokea tälläistä, varsinkin kun näistä asioista ei missään koskaan puhuttu.

Ensimmäiset ajatukset olivat myös synnytyksen jälkeen että olinko epäonnistunut synnyttäjä ja äiti, kun en pystynyt synnyttämään lastani normaalisti alakautta? Lueskeltuani aiheesta paljon artikkeleita netistä, totesin että pjaskat - sektiosynnytyshän on paljon rankempi (ainakin paranemisen osalta) sekä riskialttiimpi tapa synnyttää ja olin juuri joutunut kohtaamaan elämäni isoimman pelon.

Totesin vain itselleni että olen voittaja. Nyt pystyn mihin vain.

Vauva 3 kk

Ja taas vierähti yksi kuukausi ja kävimme eilen 3 kk neuvolassa. Painoa pikkuiselle on kertynyt nyt 6,6 kg ja pituutta 62 cm.

Meillä menee edelleen suht samanlailla kuin tasan kuukausi sittenkin vauvelin kanssa. Syömisvälit ovat edelleen päivisin noin 2-3 h luokkaa ja öisin syödään edelleen samalla kaavalla kuin kuukausi sitten. Nukkumaan meidän pieni herra käy siinä klo 20-22 välillä ja heräilee aamuisin klo 7-9 välillä.

Päiväunet vaihtelee ihan hirveästi. Niissä ei ole mitään rytmiä. Välillä nukutaan viidet päiväunet ja välillä vain kolmet. Yleensä päiväunet ovat noin 30 min mittaisia, mutta saattaa olla päivä, jolloin nukutaan jopa 3-4 h putkeen.

Ensimmäinen Rota-rokote ei tuottanut meille ollenkaan mitään sivuvaikutuksia. Eilen kuitenkin vauvan saatua kaksi pistetävää rokotusta, hän itki illasta TODELLA kovaa ja vaikutti kipeältä. Annoimme hänelle ensimmäistä kertaa hieman särkylääkettä ja se helpottikin suht nopeasti hänen oloaan ja hän nukahti tyytyväisenä. Yöllä hän herätteli meitä kuitenkin tunnin välein hieman itkeskellen, eli häntä on varmasti vielä yön aikana hieman koskenut, mutta nukahteli aina pienen itkuilun jälkeen uudelleen. Rota-rokotetta emme tällä reissulla ottaneet, vaan saamme sen 1,5 viikon päästä uudella käynnillä.

Saimme myös eilen neuvolasta ohjeet kiinteiden ruokien aloitukseen ja ajattelimmekin että voisimme niitä aloitella maistelemaan 4 kk iässä, koska vauva on kokonaan korvikkeella. Saa sitten niitä allergeeneja kun alamme maistelemaan kiinteitä. Lähdemme elokuun alussa reissulle Tukholmaan, joten matkan jälkeen voisimme aloittaa nämä maistelut pikkuhiljaa :)

Synnytyskertomus

Sunnuntai 1.4.2018

Supistukset alkoivat sunnuntai-aamuna klo 4 aikaan lähes samantien noin 2-5 minuutin välein. Klo 6.45. supistukset alkoivat olemaan jo sen verran kivuliaita sekä niitä tuli alle 5 minuutin välein jatkuvasti, joten päätimme lähteä sairaalaan. Minut laitettiin sairaalassa käyrille ja kätilön päätöksellä jäimme sairaalaan, koska supistukset olivat jo hyvin tiheitä ja kivuliaita. Sisätutkimuksen perusteella vauva oli kuitenkin vielä hyvin korkealla. 

Sain ensin kivunlievityksenä särkylääkkeitä, lämpimän geelityynyn sekä pääsin ammeeseen ja lämpimään suihkuun. Noin klo 16 sisätutkimuksen perustella paikat olivat auki vain yhdelle sormelle ja kanavaa oli jäljellä, samalla sain ensimmäisen vahvemman kipulääkkeen: oxynormin. Lääkkeen saannin jälkeen supistusten väli piteni noin 15-30 min välein tuleviksi. Minut päätettiin laittaa tässä kohtaa takaisin kotiin käyrien jälkeen. 

Käyrien aikana vauvan sydänäänet kuitenkin laskivat todella matalalle ja hälytykset alkoivat soimaan. Yhtäkkiä huoneeseen ryntää useampi kätilö, jotka soittavat lääkärin paikalle - samalla kun kiireellä työntävät minulle happinaamarin ja käskevät sängylle kontilleen. Lääkäri saapuu samantien paikalle ja tekee sisätutkimuksen. Minä itkin ja tärisin sekä tivasin tietoa siitä, mitä parhaillaan tapahtui. Samalla vauvan sydänäänet kuitenkin nousivat normaalille tasolle. Säikähdyksellä selvittiin ja sain kiellon olla syömättä ja juomatta sektion varalta sekä kotiinlähtöni perutaan. Minua pidettiin tämän jälkeen yhteensä 5 tuntia käyrillä, sydänäänet pysyivät koko tämän ajan kuitenkin normaalina.

Maanantai 2.4.2018

Yöllä klo 3 pyysin saada taas vahvempaa kipulääkettä, koska kivuliaita supistuksia tuli 15 minuutin välein. Sain pienemmän annoksen oxynormia. Klo 10 lääkäri teki ultraäänitutkimuksen ja totesi vauvalla olevan kaikki hyvin ja antaa paino-arvioksi hyvin tasan 4 kg. Sisätutkimuksen mukaan paikat olivat auki 4 cm. Lääkäri ehdotti kotiinlähtöä ja päätinkin lähteä kotiin, koska supistuksia tuli 2-3 kpl/tunnissa. 

Kotona supistukset alkoivat taas saada vauhtia ja klo 17 todella kivuliaita supistuksia tuli jo 10 minuutin välein. Illalla klo 20 päätimme lähteä sairaalaan, koska en kestänyt enää olla kotona ja supistusten väli oli 6-7 minuuttia. Kätilö teki klo 23.30. päätöksen siitä että meidät otetaan synnytyssaliin ja sain ilokaasua supistuskipuihin.

Tiistai 3.4.2018

Supistukset olivat kestäneet koko yön kivuliaina ja niitä tuli 5 minuutin välein. Klo 6 aamulla sisätutkimuksen mukaan paikat olivat auki edelleen 4 cm. Kalvot puhkaistiin klo 8.20. ja sain ensimmäisen epiduraalin klo 10 ja toisen klo 13. Paikat olivat edelleen auki 4 cm, mutta vauva oli laskeutunut alemmas. 

Klo 15 aikaan tuli taas vastaavanlainen tilanne kuin maanantaina kun vauvan sydänäänet laskivat. Saliin paukkasi 2 lääkäriä ja 3 kätilöä ja tilanne meni ohi. Klo 15 jälkeen minulla nousi 38,4 asteen kuume ja aloin saada suoneen antibioottia ja pyysin sektiota ensimmäisen kerran. Illalla klo 20 aikaan anelin jo lääkäriltä sektiota ja lääkäri olisi suostunut tekemään sen, mutta sai vielä ylipuhuttua minut alatiesynnytykseen, koska paikat olivat auenneet jo 7 cm. Klo 23 paikat olivat avautuneet 9 cm ja salissa oli odottavainen tunne siitä että pian päästään ponnistusvaiheeseen.

Keskiviikko 4.4.2018

Klo 1.50. lääkäri teki viimeisen sisätutkimuksen ja toteaa paikkojen olevan auki 9,5 cm, mutta vauva ei ole laskeutunut niin alas kuin kuuluisi ja lääkäri toteaa ainoaksi vaihtoehdoksi sektion. Minua aletaan samantien valmistelemaan sektiota varten ja viedään leikkaussaliin.

 

Klo 2.55. syntyy sektiolla poikamme <3

Vauva 2 kk

Vauvamme täytti eilen jo tasan kaksi kuukautta ja tuntuu kuin tämä aika olisi mennyt tuosta noin vain. Blogia en ole ehtinyt päivittää kaiken uuden opettelun ja väsymyksen keskellä. Nyt vauvan hoito kuitenkin sujuu jo aika rutiinilla ja väsymykseenkin alkaa ilmeisesti jo tottumaan, kun pystyy toimimaan vaikka olisi mennyt vain muutaman tunnin yöunilla :D Nyt on siis korkea aika päivitellä tämän hetkisiä kuulumisia.

Synnytyksestä haluan kirjoittaa ihan erikseen synnytyskertomuksen, mutta sen verran aihetta sivuutan että sehän ei mennyt yhtään niin kuin olisi pitänyt. Ei edes sinne päin.. Itselläni oli tosi paha synnytyspelko ja vaikka pelkäsinkin ns. "pahinta", mutta tuntuu että ainakin synnytyksen jälkeen olin todella shokissa kaikesta tapahtuneesta. Synnytys päätyi siis kolmen päivän supistelun jälkeen kiirelliseen sektioon, jonka seurauksena saimme molemmat vauvan kanssa vielä infektion ja olimmekin sitten kumpikin tiputuksessa eri osastoilla. Itse olin yhteensä 9 päivää sairaalassa, kun lasketaan mukaan myös päivät sairaalassa ennen vauvan syntymää.

Voisin sanoa että synnytys oli itselleni todella iso pettymys ja shokki. Myöskään imetys ei meillä onnistunut - kuten olin suunnitellut, mutta näistä haluan myös kirjoittaa ajatuksia blogiin laajemmin myöhemmässä vaiheessa.

Pääasia on kuitenkin nyt se että äiti ja vauva voivat hyvin ja vauvamme kasvaa todella hyvää vauhtia. Kävimme tänään 2 kk neuvolassa, jossa vauva sai ensimmäisen rokotteensa sekä hänen mittansa olivat nyt 58,5 cm ja 5,7 kg. Kehuja vauvamme on saanut joka kerta jäntevyydestään, hyvistä lihaksista sekä hyvästä ihosta :) Hän onkin äitin ja isin mielestä maailman suloisin poika! <3

Nyt jäämme jännittämään millaisia sivuvaikutuksia ensimmäinen Rota-rokote meille tuo. Hyvin usealla vauvalla kun on tästä ensimmäisestä tullut ilmavaivoja, ummetusta tai sitten kovaa ripulia ja näiden seurauksena kovaa itkuisuutta. Hetken jo mietin että jättäisin koko rokotteen ottamatta, mutta asiaa tutkittuani ja luettuani kuinka paha itse Rotavirus voi olla, mikäli vauva sen saa - totesin että en antaisi itselleni ikinä anteeksi jos vauva sen saisi ja olisimme taas tiputuksessa sairaalassa.

Muuten kuluneet kaksi kuukautta ovat sujuneet mielestäni ihan hyvin. Vauva hakee vielä rytmiään, joskus hän nukahtaa iltaisin klo 20 aikaan, mutta viime aikoina yöunet ovat alkaneet vasta klo 23 tienoilla. Myös päivisin nukkuminen on ollut hieman hanakkaa, kun hänen mielestä olisi paljon mukavampi olla hereillä. Öisin heräämme syömään pääsääntöisesti 2-3 tunnin välein, tosin välillä on mennyt 4 tuntia ekan syötön jälkeen. Päivisin syödään yleensä 2 tunnin välein. Parin viikon ikäisenä saimme tuta kamalan 1,5 viikkoisen kun vauva itki lähes kaiken hereilläoloaikansa. Tuolloin ajattelimme että meillä on koliikkivauva ja itkinkin tuona aikana kaiken hormonimyllerryksen ja väsymyksen ja huudon keskellä todella paljon. Vaihdoimme kuitenkin korviketta, jonka seurauksena vaivat helpottivat ja meillä on ollutkin pääsääntöisesti tyytyväinen vauva. Toki hän itkee jonkin verran, mutta yleensä tämä tapahtuu kyllä syystä (väsymys, nälkä jne.). Ilmaa on mahassa ollut myös alusta saakka vaihtelevasti, välillä hieman vähemmän, mutta nyt herätään taas siinä aamuyön tunteina äheltämään ilmaa pihalle mahasta. Välillä nämä ähellykset kestävät muutaman tunninkin ja vaikka kuinka autan vauvaa jumppaamalla ja kääntämällä mahalleen jne., mutta ilma ei aina lähde kunnolla liikkeelle ja vauva ja äiti nukkuvat vähän miten sattuu tämän ajan.

Mutta edelleen olen kiitollinen siitä että meillä on nyt kaikki suurimmalta osin hyvin ja meillä on ihan oikea perhe nyt <3