I love me -messut

Kolmannet I love me -messut itselläni takana ja halusin hieman kirjoitella päivän kulusta ja ostoksista tänne.

Tänä vuonna messuilla oli edellisten vuosien tapaan kuusi osastoa: Kauneus, Luonnollisesti, Terveys, Muoti, Koru&Kello sekä BeautyPro. Luonnollisesti -osasto oli kasvanut huimasti edellisiin vuosiin verrattuna ja Kauneus -osasto omasta mielestäni hiukan pienentynyt aiempiin verrattuna. Terveys -osastoon emme edes ehtineet tänä vuonna tutustua ollenkaan.

Lauantaina lähdimme ystäväni kanssa klo 7.31. lähtevällä junalla matkaan kohti Helsinkiä ja perillä Messukeskuksesaa olimme hieman ennen messujen aukeamista. Pääsimmekin samantien klo 10 tositoimiin ja tutkailemaan osastoja vielä suht väljässä ympäristössä. Eipä aikaakaan kun koko messukeskus oli edellisten vuosien tapaan aivan tupaten täynnä ja liikkuminen osastoilla oli hieman haastavaa klo 12-15 välillä. Kävijöitä koko viikonlopun aikana messuilla olikin ollut huimat 58 000 henkeä, joten ei ihmekkään että tungos on ollut aikamoinen.

Kävimmekin pahimpaan ruuhka-aikaan syömässä lounaan sekä katsomassa klo 14 alkaneen muotinäytöksen. Aikaisempina vuosina olen käynyt osastoilla kiertelyn lomassa seuraamassa mm. bodypaintingin esittelyä sekä kuuntelemassa muutaman luennon, mutta nyt ajattelimme että olisi hauska myös käydä katsomassa ensimmäistä kertaa muotinäytöstä.

Klo 17 aikaan omat jalkani alkoivat olemaan jo kävelemisestä sen verran turtana että menin istuskelemaan Messukeskuksen aulaan ystäväni vielä jäädessä tutkailemaan osastojen valikoimaa. Junamme oli lähdössä kotia kohti klo 18.30., joten messujen sulkeutuessa klo 18 lähdimme kävelemään kohti Pasilan asemaa.

Sain tehtyä messuilta kaikki hankinnat jotka olivat ostoslistallani, sekä myös muutaman odottamattoman hankinnan. Tarkoituksenani oli ostaa kaikki iholle levitetettävät tuotteet luonnonkosmetiikkana ja se tarkoitus toteutuikin hyvin. Odotin kovasti mm. Natura Siberican, Laveran ja OrganicShopin tuotteiden tarjouksia. Tässä ostoslistani mitä messuilta lähti mukaan:

• Lavera Baby&Kinder Neutral -suihkushampoo - omalle vauvalle sekä ostin lisäksi kaksi putelia viemisiksi kahdelle vastasyntyneelle ystäväni vauvalle 
• Lavera Purifying Scrub kuorinta-aine kasvoille
• Lavera Men Sensitiv 3 in 1 Suihkushampoo - miehelle tuliaiseksi
• Natura Siberica Rhodiola Rosea Day Cream for Sensitive Skin -yövoide
• Natura Siberica Rhodiola Rosea Night Cream for Sensitive Skin -yövoide 
• Natura Siberica Body Scrub Rejuvenating -vartalokuorintavoide 
• Natura Siberica Energising Facial mask -kasvonaamio
• OrganicShop Japanese Spa -käsivoide 
• Joico Body Luxe Volumizing Conditioner -hoitoainetta - tuli vahingossa ostettua näitä kaksin kappalein, vaikka piti ostaa shampoo sekä hoitoaine
• GHD:n suoristusrauta - tästä olin haaveillut salaa jo vuosia, ja koska nyt messuilla sen sai niin hyvään messuhintaan, joten päätin sijoittaa tähän
• Yotuel valkaiseva -hammastahna
• TangleTeezer -harja
• Setti, jossa sisällä BeautyBlender -meikkisieni, KonjacSponge -kasvojen pesusieni, saippua BeautyBlenderille sekä kasvonaamio
• Kaksi kynsilakkaa
• Valkaiseva purkka - hupimielessä kokeiluun
• Cocovin mintturaakasuklaa - oli muuten törkeän hyvää

Kiva päivä taas kaikin puolin ja ostoksia tuli tehtyä huokeaan hintaan. Ihmispaljous oli päivän inhottavin puoli, mutta en tiedä olisiko siellä ollut sen vähemmän ihmisiä perjantaina tai sunnuntainakaan, mikäli olisi valinnut toisen päivän messuille. Täytyy ehkä ensi kerran kokeilla muuta päivää lauantaina sijaan :)

Hypermeesi

Halusin kirjoittaa aiheesta hypermeesi, josta itse kärsin raskausviikot 7-16.

"Hyperemeesi eli hyperemesis gravidarum tarkoittaa raskaudenaikaista vakavaa pahoinvointia, joka useimmiten vaatii sairaalahoitoa. Hyperemeesipotilas kärsii tavallista raskauspahoinvointia runsaammasta pahoinvoinnista ja/tai oksentelusta, joka estää riittävän ravinnonsaannin ja nesteytyksen. Pahoinvointi alkaa tavallisimmin raskausviikoilla 4–6. Oksentelua saattaa olla jopa kymmeniä kertoja päivässä. Pahoinvointi voi jatkua koko raskauden ajan ja johtaa komplikaatioihin, kuten ravintoaineiden puutostiloihin, mahahaavoihin ja ruokatorven haavaumiin. 

Jokainen hyperemeesitapaus on kuitenkin omanlaisensa. Toiset oksentavat vähemmän, toiset enemmän. Yksi yhteinen tekijä on kuitenkin pahoinvoinnin kokonaisvaltaisuus ja sen lamaannuttava vaikutus. Kotona ei voi itse tehdä mitään; tekijän arki muuttuu potilaan arjeksi."

(Lähde: http://hyperemeesi.fi/fi/tietoa-hyperemeesista/mita-hyperemeesi-on)

Muutamassa aiemmassa postauksessa olenkin jo aihetta sivunnut ja kirjoittanut siitä miten vietin kaksi kuukautta maaten joko makuuhuoneessa sängyssä tai olohuoneen sohvalla.  Olo oli aivan hirveä koko ajan, etova olo ei juuri helpottanut missään välissä. Kaikki hajut haisivat aivan kamalalta, enkä pystynyt syömään kuin muutamia tiettyjä ruokia. Lämmintä ruokaa en syönyt 5 viikkoon. Kun avasin tv:n ja näin siellä ruokaa, teki mieli oksentaa. Kun avasin lehden ja näin ruokakaupan mainoksen, teki mieli oksentaa. Kun avasin Facebookin ja joku oli postannut kuvan tekemästään ruuasta, teki mieli oksentaa. Puolisoni ei saanut kokata kotona, koska oksensin samantien kun haistoin vähänkin ruuan hajua. 

Oksennusta tuli koko tänä aikana vaihdellen, välillä useita kertoja päivässä ja muutamana päivänä olin välissä oksentamatta, makasin vain liikkumatta sohvalla kuvotuksen kanssa. Pahimpina päivinä makasin välillä kylpyhuoneen lattialla tyhjentäen ensin koko vatsan ja vatsahapot, tärisin ja itkin toivoen että olo helpottaisi.

Nyt ollaan jo viikolla RV 17+6 ja tuo kaikki on onneksi muistoa vain. Olen ollut töissä 3 viikkoa ja oksentanut tänä aikana joitakin kertoja aamuisin. Mutta tämä ei ole haitannut, vaan olo on yleensä helpottanut tämän jälkeen tai hyvin pian. 

Ihmisten suhtautumista tähän asiaan olen kuitenkin ihmetellyt. Kun olen kertonut asiasta ihmisille miksi olin niin pitkään pois töistä, olen saanut suurimmaksi osaksi empatiaa - varsinkin heiltä ketkä ovat kokeneet saman tai kärsineet jonkinasteisesta pahoinvoinnista. Moni on ihmetellyt miten hurja kokemus minulle tämä aika oli. 

Sitten on taas tämä toinen joukko, keneltä en ole saanut ymmärrystä asiaan. Yksittäisiä kommentteja olen saanut jopa naisilta, ketkä ovat olleet itsekin raskaana, mutta eivät ole kärsineet pahoinvoinnista "raskaus ei ole sairaus". Siitä olen kyllä yhtä mieltä että raskaus ei ole sairaus, mutta kun saa diagnoosin hypermeesistä, se luokitellaan jo sairaudeksi. Myös erään kommentin kuulin, jossa nainen sanoi minulle että hän olisi omassa raskaudessaan toivonut pahoinvointia, niin paino ei olisi noussut niin paljon - tähän totesin vain että jos tietäisit mitä koin, et varmasti olisi toivonut ;)

(Kuva: http://dreamingofleaving.com) 

Eniten ihmetystä on tullut ehkä miesten puolelta: ei ole ymmärretty että sellainen olotila voi todellakin viedä niin työkyvyn - kuin kyvyn suorittaa arkipäiväisiä asioita. Otan vastaan mielelläni minkä tahansa muun pahankin raskausoireen, mutta en hypermeesiä.

Onneksi oman esimieheni suhtautuminen asiaan oli todella hyvä. Hän ymmärsi asian hyvin, joten minun ei tarvinnut kovin paljoa potea syyllisyyttä lähes kahden kuukauden töistä poissaolosta, vaikka näitäkin hetkiä kyllä päiviin mahtui.

Niille ketkä eivät ole kokeneet rajua raskauspahoinvointia - koittakaa olla ymmärtäväisiä niitä ihmisiä kohtaan ketkä joutuvat sen kokemaan.

Raskausviikko 16

Tänään mittarissa raskausviikkoja 15+1. Kuluva viikko on ollut pahoinvoinnin osalta ratkaiseva, olen tuntenut saaneeni oman elämäni vihdoin takaisin. Kuluvalla viikolla kävin ensimmäistä kertaa tekemässä pienen kävelylenkin, olen käynyt muutamaan otteeseen ruokakaupassa (en tosin siellä tuoreruokien osastoilla), kahvilla ystäväni kanssa sekä vierailulla ystäväni luona, joka sai tasan kolme viikkoa sitten pienen tyttövauvan <3

Peruskunnossa on tapahtunut ikävä muutos tämän 8 viikon sohvalla makaamisen aikana. Hengästyn helposti lyhyestäkin kävelymatkasta sekä väsyn aika äkkiä kun olen jossakin käynyt pikaisestikin. Sen vuoksi olen yrittänyt kuluvalla viikolla, nyt olon parannuttua tehdä edes pieniä "normaaleita" arjen asioita, jotta ensi viikolla töiden alkaessa ei olisi täysi shokki kun joudunkin taas istumaan 8 tuntia päivässä työpaikalla.

Sairaslomani tosiaan loppuu maanantaina ja tiistaina ajattelin palata takaisin kokeilemaan miten työnteko sujuu. Olen oksentanut tällä viikolla yleensä enää aamuisin kerran, mutta välipäiviäkin on ollut. Neuvolan täti ihmetteli maanantain käynnillä miten pystyn menemään ensi viikolla töihin, kun meinasin oksentaa hänen vastaanotollaan, mutta silloin syynä oli 1,5 h pituinen tauko ruokailussa. Olen huomannut että olon saa pidettyä edes joten kuten kurissa syömällä 1 h välein edes jotain pientä.

Muuten olen kärsinyt aika normaaleista muista raskausoireista: verenpaineeni on ollut aika matalalla koko raskauden ajan, joka aiheuttaa välillä huimausta. Päänsärky on ollut joinakin päivinä aika kovaa, mutta siihenkin auttaa kun juo vettä päivän mittaan runsaasti. Jonkun verran on ollut myös unettomuutta, herään yleensä 3-4 aikaan yöllä ja en välttämättä saa enää unta sen jälkeen ja yksi kokonainen valvotttu yökin tähän on mahtunut. Eilen illasta alkoi lonkkakipu oikeassa lonkassa, onneksi sain kivusta huolimatta kuitenkin unta ja nukuttua hyvin.

Kaikenlaisia oireita on siis ollut - mutta voin sanoa että mikään ei ole niin paha kuin 8 viikkoa jatkunut pahoinvointi, joten en valita siis :)

Lopputulos palkitsee <3

Iloisia uutisia

Viimeisestä blogitekstistä onkin vierähtänyt jo aikaa yli 2 kuukautta. Tähän onkin hyvä selitys, nimittäin olen kärsiyt aivan kamalasta olosta elokuun alusta saakka eli tänään tasan 7 viikkoa. Meille nimittäin syntyy vauva keväällä <3

Olin kärsinyt viikon verran pahasta närästyksestä ja tein raskaustestin maanantaina 31.7.2017, jonka näyttöön ilmestyi samantien kaksi vahvaa viivaa. En aluksi uskonut sen olevan mahdollista, koska minulla oli ollut todella huono kierto ja hieman ongelmia hormonitoiminnan kanssa, joten oli lähdettävä apteekkiin ostamaan kaksi testiä lisää. Molemmat näyttivät vahvaa plussaa, joten uskottava se vaan oli - meistä tulee keväällä 2018 ihan oikea perhe <3

Pari päivää plussatestin tekemisen jälkeen alkoi todella paha pahoivointi sekä oksentaminen. Tuolloin oli menossa jo RV 8. Jäin ensin pariksi päiväksi töistä sairaslomalle omalla ilmoituksella, mutta koska olo ei parantunut jouduin jäämään pidemmäksi aikaa pois töistä. Nyt on siis oltu tasan 7 viikkoa pois töistä ja sairasloma jatkuu edelleen vielä 1,5 viikkoa. Tänään on menossa RV 14 (13+5).

Olo on ollut aivan kamala koko tämän ajan. Etova olo on ollut suurimman osan ajasta koko ajan päällä. Kaikki haisee aivan kamalalta, en pysty syömään muuta kuin muutamaa ruokaa ja lämpimän ruuankin olen viimeksi syönyt noin kuukausi sitten. Oksennusta on tullut vaihtelevasti, on päiviä kun oksennan useita, useita kertoja ja pari kertaa en ole edes kerinnyt vessaan oksentamaan, vaan olen juossut oksentamaan keittiön lavuaariin tai vieressä olevaan vatiin. Kaksi kertaa on myös käynyt niin että oksensin omaan käteeni, kun en kerennyt sohvalta nousemaan. Väliin on myös mahtunut joitakin hyviäkin päiviä, kun oksennus ei ole lentänyt, vaan olen potenut ällöä oloa sohvalla makaamalla.

Odotin koko ajan maagista RV 12 rajaa, kun suurin osa hoki että kyllä se siihen mennessä helpottaa. No eipä helpottanut ja tässä sitä edelleen ollaan sohvalla makaamassa. Pyysin tämän viikon maanantaina lääkäriä kirjoittamaan pahoinvointilääkkeitä minulle, koska olin netistä lukenut että moni raskauspahoinvoinnista kärsivä niitä käyttää ja on saanut niistä itselleen avun. Lääkärin kanssa juteltuani, hän oli kuitenkin sitä mieltä ettei uskalla kyseisiä lääkkeitä minulle määrätä, jottei lapsoselle mahassa varmasti tapahdu mitään. Hän suositteli apteekista ostamaan "Postafen" -nimistä matkapahointilääkettä ja sanoi että voisin kokeilla niitä oloni helpottamiseen. Mieheni kävi niitä paketillisen hakemassa apteekista ja eilen taas oksennuskohtauksen jälkeen otinkin yhden tabletin kokeiluun ja tuntui että lääke olisi jopa auttanut olooni. Kyseisiä lääkkeitä en aio kuitenkaan syödä joka päivä, vaan vasta sitten kun on todellinen tarve siihen.

Maanantaina 2.10. on sairaslomani viimeinen päivä ja samalla yksityisen puolen gyne pyysi käymään hänen vastaanotollaan, katsotaan vielä varmuuden vuoksi ultralla onko pienoisella kaikki varmasi hyvin kun olen oksennellut sen verran paljon. Nyt kaikki sormet ja varpaat pystyyn että olo alkaisi helpottamaan ja pääsisin jo sen jälkeen tiistaina töihin ja takaisin normaaliin elämään.

Muutoksen tuulia

Viimeisimmäm kirjoituksen jälkeen on tapahtunut paljon. Luovutimme vanhan asuntomme uudelle omistajalle, muutimme väliaikaiseen vuokra-asuntoon, lopetimme koiramme sekä sain tiedon siitä että syksyllä pääsen aloittamaan monimuoto-opinnot ammattikorkeakoulussa. Olen ollut myös lomalla pari viikoa tähän mennessä, joten olemme tässä välissä ehtineet tehdäkin jo kaikenlaista pientä.

Luovutimme reilu pari viikkoa takaperin entisen asuntomme uusille omistajille ja muutimme lähelle uutta kotiamme väliaikaiseen vuokra-asuntoon, kunnes uuden asuntomme myyjät ovat saaneet oman muuttonsa tehtyä ja pääsemme muuttamaan uuteen kotiimme. Olo väliaikaisessa vuokra-asunnossa on aika askeettinen. Meillä on mukana täällä vain kaikki päivittäin tarvisemat tavaramme ja loput tavaroistamme ovat entisen talomme autotallissa, jonka saimme pitää 31.7. asti. Sieltä meidän on helppo sitten muuttaa tavaramme uuteen kotiimme. Näillä näkymin muuttomme tapahtuu 1.8. lukien, mutta myyjät kyllä lupailivat että saisivat asunnon ennen tätä jo meille tyhjäksi ja pääsisimme aiemmin uuteen kotiimme.

Kaksi viikkoa takaperin jouduimme myös lopettamaan koiramme. Sekarotuinen, 11-vuotias tyttökoiramme alkoi olemaan jo sen verran huonossa kunnossa, että mieheni teki sen päätöksen että on paras antaa toisen jatkaa matkaa paremmille maille. Olin aina kuvitellut ettei kyseinen tilanne tulisi olemaan minulle niin raskas kuin miehelleni, koska koira tuli perheeseemme mieheni "kaupanpäällisenä" kolme vuotta sitten, mutta meistä minä olin se, joka itki asiaa monta päivää enkä pystynyt menemään eläinlääkärille lopetustilanteeseen. Ihmiset käsittelevät surua niin eri tavalla, joten vaikka paikka oli myös miehelleni rankka, pystyi hän pitämään itsensä kuitenkin hyvin kasassa. Kotona on ollut kovin hljaista nyt - vain kissa jolkottelee täällä hiipien.

Hain kevään yhteishaussa myös ammattikorkeakouluun ja sain vihdoin tiedon siitä että minut on hyväksytty opiskelemaan työn ohella ammattikorkeakoulututkintoon. Ensimmäisen kerran hain opiskelemaan nuorisopuolelle heti toisen asteen opintojen jälkeen, jolloin olisin päässyt opiskelemaan 100 kilometrin päähän toiseen kaupunkiin, mutta tuolloin en halunnut muuttaa, joten aloitin työelämässä. Toisen kerran hain ammattikorkeakouluun syksyllä 2013 monimuoto-opintoihin sekä kolmannen kerran syksyllä 2016 ja nyt neljännen kerran, jolloin irtosi ensimmäisen hakutoiveeni koulupaikka. Sitkeys palkittiin, olen todella onnellinen päästessäni opiskelemaan.

Uusi koti

Se on löytynyt.

Oikeastaan se löytyi meille jo huhtikuussa, jolloin kävimme saman päivän aikana neljässä eri asuntonäytössä ja kun tulimme tähän asuntoon - kumpikin katsoimme toisiamme ja totesimme "tämä se on". Tuolloin kuitenkin totesimme oman asuntomme myynnin olevan vasta niin alkuvaiheessa, joten ajattelimme että emme uskalla liikoja toivoa tämän asunnon suhteen, koska se olisi varmasti jo siinä kohtaa myyty kun oman asuntomme kauppa on varmistunut.

Niin se kuitenkin vielä roikkui etuovessa kun saimme kuulla oman asuntomme myynnin varmistuneen ja päätimme heti soittaa välittäjälle. Muutaman päivän päästä olimmekin jo jättäneet tarjouksen asunnosta ja muutaman tarjouspallottelun jälkeen saimme tietää olevamme tulevia paritalonpuolikkaan omistajia.

 

Kaikki aiemmin luettelemani toiveet toteutuivat tämän asunnon kohdalla eli voisi sanoa että löysimme juuri meille sopivan kodin <3

Asunnolle kuuluu todella iso piha kun vertaa muita saman alueen rivitaloja. Paritaloista puhumattakaan, koska niitä on tarjolla hyvin vähän koko kaupungissamme.

Sisätiloja on päivitetty pintapuolisesti vuosien aikana ja ajatuksenamme on alkaa modernisoimaan sisätiloja ilman hoppua, pikkuhiljaa. Ensimmäinen suuri projekti meillä tulee olemaan kuitenkin kylpyhuoneen remontointi. Kylpyhuone on alkuperäisessä asussaan suoraan vuodelta 1989, joten se kaipaa jo heti kättelyssä päivityksen.

Asunto myyty!

Niin siinä vain kävi että kaksi viikkoa asunnon myyntiin laittamisesta saimme tänään sellaisen tarjouksen asunnostamme, jota ei voi ohittaa. Eli käytännössä nykyinen asuntomme on nyt myyty!

Ostimme tämän asunnon tasan kaksi vuotta sitten täysin alkuperäiskuntoisena. Asuntoa oli asuttanut sama nainen vuodesta 1973 asti. Hän oli muuttanut asuntoon poikansa kanssa, joka oli tuolloin 16-vuotias ja kaupantekohetkellä 58-vuotias - kuinka jännää :) Nainen menehtyi ja poika myi asuntonsa tuolloin meille. Saimme asunnon kohtuulliseen hintaan ja päätimme miehen kanssa ruveta tuumasta toimeen ja laittaa koko asunto kaikilta pinnoiltaan uusiksi. Ja niin me huhkittiin täällä töiden jälkeen kaikki illat ja viikonloput, mutta lopputuloksesta tuli tosi hyvä <3

Ennen remonttia asunto näytti tältä..

Syy miksi päätimme nyt laittaa asunto myyntiin, on se että halusimme maan tasolle sekä koko tämän ajan ajattelimme tämän asunnon olevan tälläinen parin vuoden projekti, joka jossain välissä myydään pois. Asunnossa ei siis ole minkäänlaista moitteen sijaa, päinvastoin - mutta aikansa kutakin :) 

Uskon että saimme tämän asunnon remontin myötä paljon arvokasta kokemusta niin remontoinnista kuin materiaalien valinnoistakin. En usko että tämä oli meille ensimmäinen ja viimeinen projekti, vaan voi olla että joku kaunis päivä vielä meidät nähdään uuden projektin äärellä.

Mitä me odotamme seuraavalta asunnolta kun nyt lähdemme sitä sitten etsimään ja tekemään tarjouksia? Tärkeimmät kriteerit seuraavaan asuntoon:

• max. 10 km kaupungin keskustasta
• asunnon tulee sijaita kaupunkimme länsi-alueella
• vähintään kaksi makuuhuonetta
• kaksi wc-pönttöä
• mielellään iso piha
• mielellään yksitasoinen

Asunnon kunnolla ei niinkään ole väliä. Kaikki muu on kuitenkin asunnosta muutettavissa paitsi asunnon koko, pihan koko sekä sijainti, joten näiden täytyy olla siis kunnossa.

Sitten ei muuta kuin näytöille ja sitä oikeaa kotia etsimään <3