"Hyperemeesi eli hyperemesis gravidarum tarkoittaa raskaudenaikaista vakavaa pahoinvointia, joka useimmiten vaatii sairaalahoitoa. Hyperemeesipotilas kärsii tavallista raskauspahoinvointia runsaammasta pahoinvoinnista ja/tai oksentelusta, joka estää riittävän ravinnonsaannin ja nesteytyksen. Pahoinvointi alkaa tavallisimmin raskausviikoilla 4–6. Oksentelua saattaa olla jopa kymmeniä kertoja päivässä. Pahoinvointi voi jatkua koko raskauden ajan ja johtaa komplikaatioihin, kuten ravintoaineiden puutostiloihin, mahahaavoihin ja ruokatorven haavaumiin.
Jokainen hyperemeesitapaus on kuitenkin omanlaisensa. Toiset oksentavat vähemmän, toiset enemmän. Yksi yhteinen tekijä on kuitenkin pahoinvoinnin kokonaisvaltaisuus ja sen lamaannuttava vaikutus. Kotona ei voi itse tehdä mitään; tekijän arki muuttuu potilaan arjeksi."
(Lähde: http://hyperemeesi.fi/fi/tietoa-hyperemeesista/mita-hyperemeesi-on)
Muutamassa aiemmassa postauksessa olenkin jo aihetta sivunnut ja kirjoittanut siitä miten vietin kaksi kuukautta maaten joko makuuhuoneessa sängyssä tai olohuoneen sohvalla. Olo oli aivan hirveä koko ajan, etova olo ei juuri helpottanut missään välissä. Kaikki hajut haisivat aivan kamalalta, enkä pystynyt syömään kuin muutamia tiettyjä ruokia. Lämmintä ruokaa en syönyt 5 viikkoon. Kun avasin tv:n ja näin siellä ruokaa, teki mieli oksentaa. Kun avasin lehden ja näin ruokakaupan mainoksen, teki mieli oksentaa. Kun avasin Facebookin ja joku oli postannut kuvan tekemästään ruuasta, teki mieli oksentaa. Puolisoni ei saanut kokata kotona, koska oksensin samantien kun haistoin vähänkin ruuan hajua.
Oksennusta tuli koko tänä aikana vaihdellen, välillä useita kertoja päivässä ja muutamana päivänä olin välissä oksentamatta, makasin vain liikkumatta sohvalla kuvotuksen kanssa. Pahimpina päivinä makasin välillä kylpyhuoneen lattialla tyhjentäen ensin koko vatsan ja vatsahapot, tärisin ja itkin toivoen että olo helpottaisi.
Nyt ollaan jo viikolla RV 17+6 ja tuo kaikki on onneksi muistoa vain. Olen ollut töissä 3 viikkoa ja oksentanut tänä aikana joitakin kertoja aamuisin. Mutta tämä ei ole haitannut, vaan olo on yleensä helpottanut tämän jälkeen tai hyvin pian.
Ihmisten suhtautumista tähän asiaan olen kuitenkin ihmetellyt. Kun olen kertonut asiasta ihmisille miksi olin niin pitkään pois töistä, olen saanut suurimmaksi osaksi empatiaa - varsinkin heiltä ketkä ovat kokeneet saman tai kärsineet jonkinasteisesta pahoinvoinnista. Moni on ihmetellyt miten hurja kokemus minulle tämä aika oli.
Sitten on taas tämä toinen joukko, keneltä en ole saanut ymmärrystä asiaan. Yksittäisiä kommentteja olen saanut jopa naisilta, ketkä ovat olleet itsekin raskaana, mutta eivät ole kärsineet pahoinvoinnista "raskaus ei ole sairaus". Siitä olen kyllä yhtä mieltä että raskaus ei ole sairaus, mutta kun saa diagnoosin hypermeesistä, se luokitellaan jo sairaudeksi. Myös erään kommentin kuulin, jossa nainen sanoi minulle että hän olisi omassa raskaudessaan toivonut pahoinvointia, niin paino ei olisi noussut niin paljon - tähän totesin vain että jos tietäisit mitä koin, et varmasti olisi toivonut ;)
(Kuva: http://dreamingofleaving.com)
Eniten ihmetystä on tullut ehkä miesten puolelta: ei ole ymmärretty että sellainen olotila voi todellakin viedä niin työkyvyn - kuin kyvyn suorittaa arkipäiväisiä asioita. Otan vastaan mielelläni minkä tahansa muun pahankin raskausoireen, mutta en hypermeesiä.
Onneksi oman esimieheni suhtautuminen asiaan oli todella hyvä. Hän ymmärsi asian hyvin, joten minun ei tarvinnut kovin paljoa potea syyllisyyttä lähes kahden kuukauden töistä poissaolosta, vaikka näitäkin hetkiä kyllä päiviin mahtui.
Niille ketkä eivät ole kokeneet rajua raskauspahoinvointia - koittakaa olla ymmärtäväisiä niitä ihmisiä kohtaan ketkä joutuvat sen kokemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti