Vauvamme on jo yli 9,5 kk ikäinen ja vasta nyt muistin tulla päivittelemään tänne blogin puolelle vauvan kuulumiset.
Meillä on tällä hetkellä kaikki oikein hyvin. Vauva on ollut terveenä (koputtaa puuta 🙏) ja kasvaa hyvään tahtiin. Mittoja en tiedä, koska seuraava neuvola on muutaman viikon päästä 10 kk iässä.
Yöunet sujuvat entiseen malliin eli oikein hyvin, mutta päiväunien kanssa saadaan taistella joka päivä. Tätä on nyt jatkunut viikon verran suurinpiirtein. Vauva on todella väsynyt, mutta ei tahdo käydä nukkumaan, vaan kääntyilee sängyssä selältä mahalleen, naureskelee ja itkee, jos meistä jompikumpi lähtee huoneesta pois. Useana päivänä meillä on mennyt tunti jos toinenkin päiväunille laitossa. Uskoisin että tämä on taas jonkinlainen vaihe, joka menee jossain kohtaa ohi 😏
Kävimme viikko sitten leikkauttamassa parturilla vauvamme hiukset - ne alkoivat olla jo todella pitkät ja huvittavan näköiset kun nousivat kovin pystyyn ilmavuutensa ansiota. Ei sitä kovin moni 9 kk ikäinen poika pääse parturiin tukanleikkuuseen 😁
Myös lasten fysioterapeutilla käytiin reilu viikko takaperin. Neuvolasta saatiin lähete fysioterapiaan kun vauva ei ole ollut kovin kiinnostunut lähtemään liikkeelle, joten fysioterapeutti antoi meille ohjeita kuinka aktivoida vauvaa liikkeelle. Itse en ole ollut missään kohtaa huolissani tästä, koska kaikki muu kehitys on mennyt meillä todella hyvin. Vauva on ehkä hieman aktivoitunut pyörimään akselinsa ympäri sekä konttausasentoa hän treenaa todella ahkerasti useamman kerran päivässä. Uskon kyllä että se päivä koittaa, kun hän hoksaa että tässähän pitäisi lähteä jo liikkeelle. Kaikki ajallaan.
sunnuntai 20. tammikuuta 2019
tiistai 1. tammikuuta 2019
Vuosi 2018 takanapäin - kohti 2019 vuoden seikkailuita
Tänään on vuoden 2019 ensimmäinen päivä ja on aika kääntää taas uusi sivu.
Vuosi 2018 oli meidän perheelle mullistava, sillä meidän perheeseen syntyi hartaasti toivottu vauva. Vuosi on ollut kokonaisuudessaan itselleni äärimmäisen onnellinen, mutta samalla myös äärimmäisen raskas. Olen kulkenut koko vuoden todella ristiriitaisissa tunnelmissa.
Alkuvuodesta tiesin jo äitini sairaudesta ja pelkäsin hänen menehtyvän ennen kuin vauvamme syntyy ja että hän ei tule näkemään syntyvää vauvaamme ikinä. Toisin onneksi kävi. Samalla pelkäsin alkuvuodesta ihan älyttömästi synnytystä - ja etenkin sektiota. Pahin painajaiseni siis toteutui ja jouduin sektioon kamalan synnytyskokemuksen saattelemana.
Kun vauva syntyi, arkemme muuttui täysin. Alkuajan vauva oli hyvin itkuinen sekä nukkui huonosti ja olimmekin puolisoni kanssa todella väsyneitä (siis todella väsyneitä voisi sanoa - tässä kohtaa opin oikeasti mitä on väsymys isolla V:llä). Myöskään imetys ei ottanut tuulta alleen, josta seurasi alkuun itselleni pienoinen pettymys. Parantelin siinä samalla myös itseäni sektion jäljiltä.
Noin 3 kk:n ikäisestä lähtien pystyin kuitenkin alkaa nauttimaan vauva-ajasta, kun pahimmat itkut oli selätetty ja arki alkoi näyttää auvoisalta.
Samoihin aikoihin eli heinäkuussa, meiltä kuoli minulle todella rakas kissani. Kissamme kuoli aivan yllättäen saatuaan sairauskohtauksen aamuyöllä. Otin tämän asian todella raskaasti. Vaikka tapahtumasta on kulunut pian 6 kk, en pysty vieläkään puhumaan kissastamme vuodattamatta kyyneleitä. Enkä ole pystynyt ajattelemaankaan mihin hautaamme rakkaan lemmikkimme tuhkat. Tämä kissa oli minulle jotain uskomattoman tärkeää, etten voi sitä edes sanoiksi muuttaa.
Iso varjostus arjessa itselleni on ollut äitini sairaus. Olen käytännössä hänen ainut tukensa, johon hän on purkanut lähes joka päivä pahan olonsa sairauden myötä - ne kaikki ajatukset kuolemasta, kaikki sytostaattihoidoista tulleet kamalat sivuvaikutukset ja kiputuntemukset ja hoidettavakseni on langennut myös kaikki käytännön asiat. Itse olen todella empaattinen ihminen ja olen kokenut tämän roolin todella kuormittavana. Päivät olen jaksanut hyvin, mutta iltaisin olen vuodattanut kyyneleitä ja pahaa oloani puolisolleni kuluneen vuoden aikana liian monta kertaa. Olen ollut välillä henkisesti niin väsynyt, etten ole jaksanut pitää juurikaan enää huolta ystävyyssuhteistani, jotka ovat olleet itselleni todella tärkeitä aina. Olen vain ajatellut että tässä elämäntilanteessa, nyt on tärkeintä keskittää se kaikki voima mitä minussa on - pientä miehen alkua varten.
Kaikin puolin siis ihana, mutta samalla äärettömän raskas vuosi takana.
Vuosi on ollut myös ajatusmaailmaa mullistava vuosi. Omat arvoni ovat vahvistuneet entisestään ja olen nostanut terveyden sekä tässä hetkessä elämisen (ei enää "sitten kun joskus" -ajattelua) entistä korkeammalle jalustalle arvomaailmassani. Sekä toki myös perheen. Se onkin aina ollut sijalla nro 1 omassa ajatusmaailmassani.
Miten lähden siis tästä eteenpäin vuotta 2019 elämään? Muutamia tärkeitä muutoksia, jotka haluan nostaa esille ja joita ajattelin toteuttaa tänä vuonna.
Oma hyvinvointi
Tämä jäi edellisenä vuonna liian vähälle, kun keskityin suremaan äitini vointia. Nyt aika tarkalleen käytettyäni vuoden elämästäni stressiin, jonka äitini sairaus on tuonut arkeemme mukaan, olen todennut että minun stressini ei asiaa muuta millään lailla. Ja voi olla että äitini tilanne pysyy nykyisellään vielä pitkänkin ajan. Nyt on korkea aika alkaa elämään enemmän niin omaa perhettäni, kuin itseänikin varten ja lopettaa turha stressaaminen. Tänä vuonna aion löytää itselleni oikeanlaisia stressinhallintakeinoja ja alkaa tekemään suunnitelmia tulevaa varten. On aika myös ottaa aikaa tärkeille ja voimaa antaville ihmissuhteille ja vähentää elämästä myös niitä kuluttavia ihmissuhteita.
Ruokailut ja painonpudotus
Tänä vuonna on myös otettava itseäni niskasta kiinni ja pudotettava 4 kg, jotka jäivät vielä raskaudesta sekä tähän päälle vielä ylimääräiset 5 kg, jotka olivat vaivihkaa ennen raskautta hiipineet vyötärölle. Painonpudotuksen jälkeen on myös pidettävä huoli siitä, että pidän itselläni painonhallinnan ja hyvinvoinnin kannalta niin tärkeän ateriarytmin. Nyt kun meillä on pieni miehenalku kasvamassa, on vanhempien näytettävä esimerkkiä omalla syömisellään, kuinka tulee syödä terveellisesti ja tasaisin väliajoin.
Ekologisuus
Aiemmin (aikaa ennen vauvaa) en ole ajatellut liiemmin tekojeni tai ostosteni seurauksia. Nyt huomaan kierrättäväni roskia ja tavaraa koko ajan entistä enemmän. Myös tärkeä ajattelutapa, mihin haluan alkaa pyrkimään entistä enemmän pikkuhiljaa on "osta vähemmän, mutta laadukkaampaa". Varmasti edelleen päälläni nähdään halpishenkkamaukkaa tms., mutta haluan alkaa panostaa vaatekaappiini ajattomia ja laadukkaita sekä monen asun kanssa yhteensopivia asusteita, kenkiä, takkeja yms.
Hyvänä esimerkkinä haluan nostaa esimerkiksi merkkilompakon, joka oli käytössäni 8 vuotta jokapäiväisessä käytössä. Ennen tätä ostelin halpisketjujen ja markettien lompakoita ja laukkuja ja niitä saikin olla vaihtamassa useamman kerran vuodessa, kun entinen hajosi jo käsiin ja lensi roskiin. Minulla meni näihin halpisketjujen lompakoihin varmasti paljon enemmän rahaa kuin tähän yhteen vähän kalliimpaan lompakkoon ja kuinka paljon luontoa myös säästyi, kun tässä välissä loppuunkuluneet lompakot eivät lentäneet roskiin.
Ja toki perhe ja oma lapsi on edelleen yhtä tärkeässä roolissa kuin aiemminkin 💗
Mukavaa alkavaa vuotta 2019! 😍💗
Vuosi 2018 oli meidän perheelle mullistava, sillä meidän perheeseen syntyi hartaasti toivottu vauva. Vuosi on ollut kokonaisuudessaan itselleni äärimmäisen onnellinen, mutta samalla myös äärimmäisen raskas. Olen kulkenut koko vuoden todella ristiriitaisissa tunnelmissa.
Alkuvuodesta tiesin jo äitini sairaudesta ja pelkäsin hänen menehtyvän ennen kuin vauvamme syntyy ja että hän ei tule näkemään syntyvää vauvaamme ikinä. Toisin onneksi kävi. Samalla pelkäsin alkuvuodesta ihan älyttömästi synnytystä - ja etenkin sektiota. Pahin painajaiseni siis toteutui ja jouduin sektioon kamalan synnytyskokemuksen saattelemana.
Kun vauva syntyi, arkemme muuttui täysin. Alkuajan vauva oli hyvin itkuinen sekä nukkui huonosti ja olimmekin puolisoni kanssa todella väsyneitä (siis todella väsyneitä voisi sanoa - tässä kohtaa opin oikeasti mitä on väsymys isolla V:llä). Myöskään imetys ei ottanut tuulta alleen, josta seurasi alkuun itselleni pienoinen pettymys. Parantelin siinä samalla myös itseäni sektion jäljiltä.
Noin 3 kk:n ikäisestä lähtien pystyin kuitenkin alkaa nauttimaan vauva-ajasta, kun pahimmat itkut oli selätetty ja arki alkoi näyttää auvoisalta.
Samoihin aikoihin eli heinäkuussa, meiltä kuoli minulle todella rakas kissani. Kissamme kuoli aivan yllättäen saatuaan sairauskohtauksen aamuyöllä. Otin tämän asian todella raskaasti. Vaikka tapahtumasta on kulunut pian 6 kk, en pysty vieläkään puhumaan kissastamme vuodattamatta kyyneleitä. Enkä ole pystynyt ajattelemaankaan mihin hautaamme rakkaan lemmikkimme tuhkat. Tämä kissa oli minulle jotain uskomattoman tärkeää, etten voi sitä edes sanoiksi muuttaa.
Iso varjostus arjessa itselleni on ollut äitini sairaus. Olen käytännössä hänen ainut tukensa, johon hän on purkanut lähes joka päivä pahan olonsa sairauden myötä - ne kaikki ajatukset kuolemasta, kaikki sytostaattihoidoista tulleet kamalat sivuvaikutukset ja kiputuntemukset ja hoidettavakseni on langennut myös kaikki käytännön asiat. Itse olen todella empaattinen ihminen ja olen kokenut tämän roolin todella kuormittavana. Päivät olen jaksanut hyvin, mutta iltaisin olen vuodattanut kyyneleitä ja pahaa oloani puolisolleni kuluneen vuoden aikana liian monta kertaa. Olen ollut välillä henkisesti niin väsynyt, etten ole jaksanut pitää juurikaan enää huolta ystävyyssuhteistani, jotka ovat olleet itselleni todella tärkeitä aina. Olen vain ajatellut että tässä elämäntilanteessa, nyt on tärkeintä keskittää se kaikki voima mitä minussa on - pientä miehen alkua varten.
Kaikin puolin siis ihana, mutta samalla äärettömän raskas vuosi takana.
Vuosi on ollut myös ajatusmaailmaa mullistava vuosi. Omat arvoni ovat vahvistuneet entisestään ja olen nostanut terveyden sekä tässä hetkessä elämisen (ei enää "sitten kun joskus" -ajattelua) entistä korkeammalle jalustalle arvomaailmassani. Sekä toki myös perheen. Se onkin aina ollut sijalla nro 1 omassa ajatusmaailmassani.
Miten lähden siis tästä eteenpäin vuotta 2019 elämään? Muutamia tärkeitä muutoksia, jotka haluan nostaa esille ja joita ajattelin toteuttaa tänä vuonna.
Oma hyvinvointi
Tämä jäi edellisenä vuonna liian vähälle, kun keskityin suremaan äitini vointia. Nyt aika tarkalleen käytettyäni vuoden elämästäni stressiin, jonka äitini sairaus on tuonut arkeemme mukaan, olen todennut että minun stressini ei asiaa muuta millään lailla. Ja voi olla että äitini tilanne pysyy nykyisellään vielä pitkänkin ajan. Nyt on korkea aika alkaa elämään enemmän niin omaa perhettäni, kuin itseänikin varten ja lopettaa turha stressaaminen. Tänä vuonna aion löytää itselleni oikeanlaisia stressinhallintakeinoja ja alkaa tekemään suunnitelmia tulevaa varten. On aika myös ottaa aikaa tärkeille ja voimaa antaville ihmissuhteille ja vähentää elämästä myös niitä kuluttavia ihmissuhteita.
Ruokailut ja painonpudotus
Tänä vuonna on myös otettava itseäni niskasta kiinni ja pudotettava 4 kg, jotka jäivät vielä raskaudesta sekä tähän päälle vielä ylimääräiset 5 kg, jotka olivat vaivihkaa ennen raskautta hiipineet vyötärölle. Painonpudotuksen jälkeen on myös pidettävä huoli siitä, että pidän itselläni painonhallinnan ja hyvinvoinnin kannalta niin tärkeän ateriarytmin. Nyt kun meillä on pieni miehenalku kasvamassa, on vanhempien näytettävä esimerkkiä omalla syömisellään, kuinka tulee syödä terveellisesti ja tasaisin väliajoin.
Ekologisuus
Aiemmin (aikaa ennen vauvaa) en ole ajatellut liiemmin tekojeni tai ostosteni seurauksia. Nyt huomaan kierrättäväni roskia ja tavaraa koko ajan entistä enemmän. Myös tärkeä ajattelutapa, mihin haluan alkaa pyrkimään entistä enemmän pikkuhiljaa on "osta vähemmän, mutta laadukkaampaa". Varmasti edelleen päälläni nähdään halpishenkkamaukkaa tms., mutta haluan alkaa panostaa vaatekaappiini ajattomia ja laadukkaita sekä monen asun kanssa yhteensopivia asusteita, kenkiä, takkeja yms.
Hyvänä esimerkkinä haluan nostaa esimerkiksi merkkilompakon, joka oli käytössäni 8 vuotta jokapäiväisessä käytössä. Ennen tätä ostelin halpisketjujen ja markettien lompakoita ja laukkuja ja niitä saikin olla vaihtamassa useamman kerran vuodessa, kun entinen hajosi jo käsiin ja lensi roskiin. Minulla meni näihin halpisketjujen lompakoihin varmasti paljon enemmän rahaa kuin tähän yhteen vähän kalliimpaan lompakkoon ja kuinka paljon luontoa myös säästyi, kun tässä välissä loppuunkuluneet lompakot eivät lentäneet roskiin.
Ja toki perhe ja oma lapsi on edelleen yhtä tärkeässä roolissa kuin aiemminkin 💗
Mukavaa alkavaa vuotta 2019! 😍💗
lauantai 8. joulukuuta 2018
Vauva 8 kk
8 kk neuvola on takanapäin ja nyt hieman tilannepäivitystä taas 😊
Eli mitat olivat tällä kertaa 71,3 cm ja 9,4 kg - kovaa vauhtia siis kasvetaan! 💓
Mitään kovin merkittävää meidän arkeemme ei vauvaan liittyen tällä hetkellä kuulu. Kaikki sujuu tällä hetkellä paremmin kuin hyvin. Vauva nukkuu yöt pääsääntöisesti yhtä soittoa klo 20 - 08 ja päiväunia meillä on kahdet kappaleet. Ja nekin tulevat hyvin samaan aikaan, joten päivien kulkua on tällä hetkellä helpompi suunnitella.
Kiinteitä ruokia syödään jo 5 kertaa päivässä ja nyt on siirrytty jo hieman karkeampiin makuihin. Alkuun niiden totuttelussa meni hieman aikaa, kun toista ällötti niin kovasti niiden koostumus, mutta pikkuhiljaa ne menevät koko ajan paremmin ja paremmin. Sormiruokana meillä syödään vain maissinaksuja - parsakaalia ollaan yritetty antaa, mutta suuhun ei sitä päädy yhtään, vaan kaikki muussataan pöytää vasten, joten trendiruokailu saa tällä hetkellä meidän osalta olla ja mennä ja keskitymme soseiden syöntiin pääsääntöisesti 😊
Eli mitat olivat tällä kertaa 71,3 cm ja 9,4 kg - kovaa vauhtia siis kasvetaan! 💓
Mitään kovin merkittävää meidän arkeemme ei vauvaan liittyen tällä hetkellä kuulu. Kaikki sujuu tällä hetkellä paremmin kuin hyvin. Vauva nukkuu yöt pääsääntöisesti yhtä soittoa klo 20 - 08 ja päiväunia meillä on kahdet kappaleet. Ja nekin tulevat hyvin samaan aikaan, joten päivien kulkua on tällä hetkellä helpompi suunnitella.
Kiinteitä ruokia syödään jo 5 kertaa päivässä ja nyt on siirrytty jo hieman karkeampiin makuihin. Alkuun niiden totuttelussa meni hieman aikaa, kun toista ällötti niin kovasti niiden koostumus, mutta pikkuhiljaa ne menevät koko ajan paremmin ja paremmin. Sormiruokana meillä syödään vain maissinaksuja - parsakaalia ollaan yritetty antaa, mutta suuhun ei sitä päädy yhtään, vaan kaikki muussataan pöytää vasten, joten trendiruokailu saa tällä hetkellä meidän osalta olla ja mennä ja keskitymme soseiden syöntiin pääsääntöisesti 😊
sunnuntai 4. marraskuuta 2018
Vauva 7 kk
Kuukausi taas takana ja blogiin en ole nyt kerinnyt muuta kirjoittelemaan, kuin näitä poikamme kasvuun liittyviä juttuja - mutta mihin muuhun sitä keskittyisikään, kuin siihen mikä elämässä on tärkeintä <3
7 kk mittoja ei ole nyt tiedossa, koska neuvolakäynnit harvenivat nyt 2 kk välein.
Kiinteät ruuat menevät edelleen samalla tavalla kuin kuukausi sitten ja yösyötöistä poikamme luopui itse kokonaan kolmisen viikkoa sitten.
Ensimmäisen hampaan puhkeamisen jälkeen, heti perään puski myös viereen törröttämään pieni torahammas :) Eilen nousi myös ensimmäisen kerran kuumetta pienelle. Yleisvointi on kuitenkin pysynyt onneksi koko ajan hyvänä, joten nyt hoidetaan pientä kotosalla lääkkein.
Tuntuu että olisi mielen päällä niin paljon kirjoitettavaa tänne bloginkin puolelle, mutta elämä on tällä hetkellä niin kovin kiireistä, että päivittely on tosiaan nyt hieman jäänyt itseltä. Kunhan tästä kiireet ja murheet joskus helpottavat, niin petraan taas asian suhteen.
7 kk mittoja ei ole nyt tiedossa, koska neuvolakäynnit harvenivat nyt 2 kk välein.
Kiinteät ruuat menevät edelleen samalla tavalla kuin kuukausi sitten ja yösyötöistä poikamme luopui itse kokonaan kolmisen viikkoa sitten.
Ensimmäisen hampaan puhkeamisen jälkeen, heti perään puski myös viereen törröttämään pieni torahammas :) Eilen nousi myös ensimmäisen kerran kuumetta pienelle. Yleisvointi on kuitenkin pysynyt onneksi koko ajan hyvänä, joten nyt hoidetaan pientä kotosalla lääkkein.
Tuntuu että olisi mielen päällä niin paljon kirjoitettavaa tänne bloginkin puolelle, mutta elämä on tällä hetkellä niin kovin kiireistä, että päivittely on tosiaan nyt hieman jäänyt itseltä. Kunhan tästä kiireet ja murheet joskus helpottavat, niin petraan taas asian suhteen.
sunnuntai 7. lokakuuta 2018
Vauva 6 kk
Tänään juhlittiin isovanhempien ja kummien voimalla pienen vauvamme puolivuotispäiviä :)
Perjantaina meillä oli neuvola ja pojulla on mittaa jo 68,5 cm ja 8,5 kg. Kasvu on neuvolan mukaan kuin oppikirjasta eli kaikki sillä saralla todella hyvin.
Kiinteitä ruokia meillä syödään hyvällä ruokahalulla ja olemme pysytelleet tarjoamaan soseita sekä puuroa. Muutaman kerran olen yrittänyt tarjota hieman kiinteämpää ruokaa, mutta ne jäävät inhottavasti vielä pojun kurkkuun pyörimään sekä tulevat oksennuksena ulos. Joten vielä mennään jonkin aikaa siis sileillä soseilla, jotta valmiudet kasvavat hieman enemmän. Yösyömiset ovat meillä vähentyneet radikaalisti viimeisen kuukauden aikana. Meidän tarvitsee enää herätä yhden kerran yössä tarjoamaan maitoa. Pisin syöttöväli mikä viimeisen kuukauden aikana on ollut, oli jopa 8 tuntia.
Myös ensimmäinen hammas tuli eilen ikenistä läpi alas vasemmalle. Voi mitä vauhtia nämä pienoiset kasvavat <3
Perjantaina meillä oli neuvola ja pojulla on mittaa jo 68,5 cm ja 8,5 kg. Kasvu on neuvolan mukaan kuin oppikirjasta eli kaikki sillä saralla todella hyvin.
Kiinteitä ruokia meillä syödään hyvällä ruokahalulla ja olemme pysytelleet tarjoamaan soseita sekä puuroa. Muutaman kerran olen yrittänyt tarjota hieman kiinteämpää ruokaa, mutta ne jäävät inhottavasti vielä pojun kurkkuun pyörimään sekä tulevat oksennuksena ulos. Joten vielä mennään jonkin aikaa siis sileillä soseilla, jotta valmiudet kasvavat hieman enemmän. Yösyömiset ovat meillä vähentyneet radikaalisti viimeisen kuukauden aikana. Meidän tarvitsee enää herätä yhden kerran yössä tarjoamaan maitoa. Pisin syöttöväli mikä viimeisen kuukauden aikana on ollut, oli jopa 8 tuntia.
Myös ensimmäinen hammas tuli eilen ikenistä läpi alas vasemmalle. Voi mitä vauhtia nämä pienoiset kasvavat <3
lauantai 22. syyskuuta 2018
Poukkoilua eri roolien välillä
Viimeiset puoli vuotta ovat tuntuneet itselle poukkoilulta eri roolien välillä. Tytär, vaimo ja äiti.
Tytär. Olen aiemminkin kirjoittanut siitä että äidilläni todettiin tammikuussa 2018 pahalaatuinen syöpä, johon ei ole enää parannuskeinoa, vaan nyt keskitytään pitkittämään hänen elämää kemoterapian avulla niin kauan kuin se toimii. Olen hänen ainut lapsensa, joten roolini hänen tukemisessaan on ollut suuri. En ole pystynyt jakamaan vastuuta kenenkään sisareni kanssa, vaan minä olen se ainut lapsi joka voi auttaa käytännön asioissa sekä vierailla sairaalassa.
En ole aiemmin koskaan ns. julkisesti paljastanut, mutta välini äitini kanssa ovat aina olleet huonot. Äitini on hyvin hankala ihminen, kenen kanssa juuri kukaan ei tule pitempää aikaa toimeen ja näin olleen myös meidän välit ovat olleet useamman kerran pitkiäkin aikoja katkolla. Itse koen että olen yrittänyt parantaa välejäni äitiini useita kertoja ja tehnyt kaikkeni että pystyisimme olemaan hänen kanssaan tekemisissä, mutta näkemyseromme sekä maailmankatsomuksemme ovat aivan eri maailmoista, joten emme ole koskaan saaneet välejämme hyviksi. Äidilläni ei ole diagnosoitu mielenterveyshäiriötä, mutta minä sekä moni muu ihminen voisi suuresti epäillä että jonkinlainen sairaus hänellä on, joka selittäisi epänormaalin käytöksen.
Tämän vuoksi hänen sairastumisensa on ollut itselleni erityisen rankkaa aikaa. Ennen hänen sairastumistaan välimme olivat 1,5 vuoden ajan poikki, mutta sairastumisen myötä - minun on ollut pakko taas korjata välimme ja olla hänen tukena vaikeassa tilanteessa syöpäsairauden kanssa.
Olen yrittänyt kaikkeni ja antanut itsestäni ehkä jopa liikaa tällä hetkellä, jotta voisin auttaa äitiäni ja hänellä olisi hyvä olla, mutta mikään ei tunnu riittävän.
Vaimo ja äiti. Kaikki tämä mitä joudun tällä hetkellä käymään läpi äitini kanssa, vaikuttaa negatiivisesti omaan perhe-elämääni. Yritän parhaani mukaan olla rakastava ja iloinen vaimo sekä äiti omalle pojalleni, mutta välillä tulee hetkiä kun olen murtunut itkuun. Tuntuu kuin minusta imettäisiin suurella teholla energiaa, kun saan olla puhelimessa ottamassa vastaan haukkuja niin suullisesti kuin tekstiviestitse. Jo se tieto että olen pian menettämässä toisen vanhemmistani, on rankkaa itselle ja siihen vielä höystettynä ihmissuhdedraamaa vähän väliä, niin se on jo liikaa.
Minulle oma perheeni on kuitenkin kaikki kaikessa ja menee aivan kaikkien muiden asioiden edelle, joten olen yrittänyt tehdä asioita joilla saan tämänhetkisen tilanteen edes hetkeksi pois mielestä ja olla se ihana ja rakastava äiti ja vaimo.
Viikko sitten olin ensimmäistä kertaa pois yötä kotonta vauvamme ollessa 5,5 kk ikäinen. Hän jäi isänsä kanssa kotiin ja heillä oli sujunut täällä oikein hyvin. Itse lähdin hyvän ystäväni kanssa Helsinkiin hotelliin yöksi. Shoppailimme, söimme hyvin ja nukuimme hyvin sekä juttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä. Ja kun ikävä vauvaan iski - selasin puhelimesta vauvamme kuvia sekä katselin ottamiani videoita hänestä <3 Tämä jos mikä - oli itselleni parasta terapiaa koko maailmassa. Oli ihana palata taas oman perheen luokse kotiin.
Vuosi on ollut itselle melkoinen: Tieto äidin syövästä, täysin pieleen mennyt synnytys, vauvan mukanaan tuoma elämänmuutos, minulle erittäin rakkaan ja tärkeän lemmikkini kuolema sekä mahdollisesti vielä äitini menetys tämän vuoden puolella.
Se mitä olen eniten kaivannut tämän henkisesti raskaan tilanteen keskellä, on ollut muiden ihmisten tuki ja kannustus. Muiden ihmisten kannustavat sanat sekä jo pelkkä tieto siitä, että apua on saatavilla mikäli voimat itsellä ehtyvät - riittäisivät itselleni vallan mainiosti. Koska välillä tuntuu, että on aivan yksin kaiken keskellä.
Ei auta kuitenkaan kuin nosta pää ylös ja jatkaa.
katse eteen ja suupielet ylöspäin
teen vastoinkäymisistä voimaa
katse eteen ja suupielet ylöspäin
antaa tulla, kestän kyllä,
periks en tuu antamaan
Tytär. Olen aiemminkin kirjoittanut siitä että äidilläni todettiin tammikuussa 2018 pahalaatuinen syöpä, johon ei ole enää parannuskeinoa, vaan nyt keskitytään pitkittämään hänen elämää kemoterapian avulla niin kauan kuin se toimii. Olen hänen ainut lapsensa, joten roolini hänen tukemisessaan on ollut suuri. En ole pystynyt jakamaan vastuuta kenenkään sisareni kanssa, vaan minä olen se ainut lapsi joka voi auttaa käytännön asioissa sekä vierailla sairaalassa.
En ole aiemmin koskaan ns. julkisesti paljastanut, mutta välini äitini kanssa ovat aina olleet huonot. Äitini on hyvin hankala ihminen, kenen kanssa juuri kukaan ei tule pitempää aikaa toimeen ja näin olleen myös meidän välit ovat olleet useamman kerran pitkiäkin aikoja katkolla. Itse koen että olen yrittänyt parantaa välejäni äitiini useita kertoja ja tehnyt kaikkeni että pystyisimme olemaan hänen kanssaan tekemisissä, mutta näkemyseromme sekä maailmankatsomuksemme ovat aivan eri maailmoista, joten emme ole koskaan saaneet välejämme hyviksi. Äidilläni ei ole diagnosoitu mielenterveyshäiriötä, mutta minä sekä moni muu ihminen voisi suuresti epäillä että jonkinlainen sairaus hänellä on, joka selittäisi epänormaalin käytöksen.
Tämän vuoksi hänen sairastumisensa on ollut itselleni erityisen rankkaa aikaa. Ennen hänen sairastumistaan välimme olivat 1,5 vuoden ajan poikki, mutta sairastumisen myötä - minun on ollut pakko taas korjata välimme ja olla hänen tukena vaikeassa tilanteessa syöpäsairauden kanssa.
Olen yrittänyt kaikkeni ja antanut itsestäni ehkä jopa liikaa tällä hetkellä, jotta voisin auttaa äitiäni ja hänellä olisi hyvä olla, mutta mikään ei tunnu riittävän.
Vaimo ja äiti. Kaikki tämä mitä joudun tällä hetkellä käymään läpi äitini kanssa, vaikuttaa negatiivisesti omaan perhe-elämääni. Yritän parhaani mukaan olla rakastava ja iloinen vaimo sekä äiti omalle pojalleni, mutta välillä tulee hetkiä kun olen murtunut itkuun. Tuntuu kuin minusta imettäisiin suurella teholla energiaa, kun saan olla puhelimessa ottamassa vastaan haukkuja niin suullisesti kuin tekstiviestitse. Jo se tieto että olen pian menettämässä toisen vanhemmistani, on rankkaa itselle ja siihen vielä höystettynä ihmissuhdedraamaa vähän väliä, niin se on jo liikaa.
Minulle oma perheeni on kuitenkin kaikki kaikessa ja menee aivan kaikkien muiden asioiden edelle, joten olen yrittänyt tehdä asioita joilla saan tämänhetkisen tilanteen edes hetkeksi pois mielestä ja olla se ihana ja rakastava äiti ja vaimo.
Viikko sitten olin ensimmäistä kertaa pois yötä kotonta vauvamme ollessa 5,5 kk ikäinen. Hän jäi isänsä kanssa kotiin ja heillä oli sujunut täällä oikein hyvin. Itse lähdin hyvän ystäväni kanssa Helsinkiin hotelliin yöksi. Shoppailimme, söimme hyvin ja nukuimme hyvin sekä juttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä. Ja kun ikävä vauvaan iski - selasin puhelimesta vauvamme kuvia sekä katselin ottamiani videoita hänestä <3 Tämä jos mikä - oli itselleni parasta terapiaa koko maailmassa. Oli ihana palata taas oman perheen luokse kotiin.
Vuosi on ollut itselle melkoinen: Tieto äidin syövästä, täysin pieleen mennyt synnytys, vauvan mukanaan tuoma elämänmuutos, minulle erittäin rakkaan ja tärkeän lemmikkini kuolema sekä mahdollisesti vielä äitini menetys tämän vuoden puolella.
Se mitä olen eniten kaivannut tämän henkisesti raskaan tilanteen keskellä, on ollut muiden ihmisten tuki ja kannustus. Muiden ihmisten kannustavat sanat sekä jo pelkkä tieto siitä, että apua on saatavilla mikäli voimat itsellä ehtyvät - riittäisivät itselleni vallan mainiosti. Koska välillä tuntuu, että on aivan yksin kaiken keskellä.
Ei auta kuitenkaan kuin nosta pää ylös ja jatkaa.
katse eteen ja suupielet ylöspäin
teen vastoinkäymisistä voimaa
katse eteen ja suupielet ylöspäin
antaa tulla, kestän kyllä,
periks en tuu antamaan
torstai 6. syyskuuta 2018
Vauva 5 kk
Taas kuukausi takana. Ei vitsit. Mihin tämä aika katosi?
Tänään oli siis 5 kk:n neuvola. Painoa oli nyt 7.7 kg ja pituutta jo 67,5 cm. Pituuskasvu on ollut pojalla kuulemma reipasta :)
Syöttövälit menevät edelleen suht samalla kaavalla kuin 4 kk:n iässä eli 2-4 h välein päivisin. Yösyöttöjä tosin on enää nukahtamisen jälkeen ollut vain kaksi. Liekö kiinteiden ruokien maistelu täyttänyt pienen masua sen verran että jaksaa öisin nukkua jo pidempiä pätkiä :)
Päiväunet meillä menee myös edelleen tasan samalla kaavalla kuin 4 kk iässä.
Kuukauden verran ollaan nyt maisteltu kasvissoseita ja voi että ne ovatkin vauvan mielestä olleet hyviä. Hän söisi niitä mielellään varmasti enemmänkin mitä tarjotaan :) Nyt aloitellaan pikkuhiljaa siirtymään maisteluissa marjasoseisiin sekä puuroihin.
Tuntuu että arki on helpottunut entisestään vauvan kasvaessa. Vielä kun pienellä ei ole "jalkoja alla", niin tällä hetkellä eletään kuitenkin suht helppoa elämää pienen kanssa <3
Tänään oli siis 5 kk:n neuvola. Painoa oli nyt 7.7 kg ja pituutta jo 67,5 cm. Pituuskasvu on ollut pojalla kuulemma reipasta :)
Syöttövälit menevät edelleen suht samalla kaavalla kuin 4 kk:n iässä eli 2-4 h välein päivisin. Yösyöttöjä tosin on enää nukahtamisen jälkeen ollut vain kaksi. Liekö kiinteiden ruokien maistelu täyttänyt pienen masua sen verran että jaksaa öisin nukkua jo pidempiä pätkiä :)
Päiväunet meillä menee myös edelleen tasan samalla kaavalla kuin 4 kk iässä.
Kuukauden verran ollaan nyt maisteltu kasvissoseita ja voi että ne ovatkin vauvan mielestä olleet hyviä. Hän söisi niitä mielellään varmasti enemmänkin mitä tarjotaan :) Nyt aloitellaan pikkuhiljaa siirtymään maisteluissa marjasoseisiin sekä puuroihin.
Tuntuu että arki on helpottunut entisestään vauvan kasvaessa. Vielä kun pienellä ei ole "jalkoja alla", niin tällä hetkellä eletään kuitenkin suht helppoa elämää pienen kanssa <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)