Vuosi 2018 oli meidän perheelle mullistava, sillä meidän perheeseen syntyi hartaasti toivottu vauva. Vuosi on ollut kokonaisuudessaan itselleni äärimmäisen onnellinen, mutta samalla myös äärimmäisen raskas. Olen kulkenut koko vuoden todella ristiriitaisissa tunnelmissa.
Alkuvuodesta tiesin jo äitini sairaudesta ja pelkäsin hänen menehtyvän ennen kuin vauvamme syntyy ja että hän ei tule näkemään syntyvää vauvaamme ikinä. Toisin onneksi kävi. Samalla pelkäsin alkuvuodesta ihan älyttömästi synnytystä - ja etenkin sektiota. Pahin painajaiseni siis toteutui ja jouduin sektioon kamalan synnytyskokemuksen saattelemana.
Kun vauva syntyi, arkemme muuttui täysin. Alkuajan vauva oli hyvin itkuinen sekä nukkui huonosti ja olimmekin puolisoni kanssa todella väsyneitä (siis todella väsyneitä voisi sanoa - tässä kohtaa opin oikeasti mitä on väsymys isolla V:llä). Myöskään imetys ei ottanut tuulta alleen, josta seurasi alkuun itselleni pienoinen pettymys. Parantelin siinä samalla myös itseäni sektion jäljiltä.
Noin 3 kk:n ikäisestä lähtien pystyin kuitenkin alkaa nauttimaan vauva-ajasta, kun pahimmat itkut oli selätetty ja arki alkoi näyttää auvoisalta.
Samoihin aikoihin eli heinäkuussa, meiltä kuoli minulle todella rakas kissani. Kissamme kuoli aivan yllättäen saatuaan sairauskohtauksen aamuyöllä. Otin tämän asian todella raskaasti. Vaikka tapahtumasta on kulunut pian 6 kk, en pysty vieläkään puhumaan kissastamme vuodattamatta kyyneleitä. Enkä ole pystynyt ajattelemaankaan mihin hautaamme rakkaan lemmikkimme tuhkat. Tämä kissa oli minulle jotain uskomattoman tärkeää, etten voi sitä edes sanoiksi muuttaa.
Iso varjostus arjessa itselleni on ollut äitini sairaus. Olen käytännössä hänen ainut tukensa, johon hän on purkanut lähes joka päivä pahan olonsa sairauden myötä - ne kaikki ajatukset kuolemasta, kaikki sytostaattihoidoista tulleet kamalat sivuvaikutukset ja kiputuntemukset ja hoidettavakseni on langennut myös kaikki käytännön asiat. Itse olen todella empaattinen ihminen ja olen kokenut tämän roolin todella kuormittavana. Päivät olen jaksanut hyvin, mutta iltaisin olen vuodattanut kyyneleitä ja pahaa oloani puolisolleni kuluneen vuoden aikana liian monta kertaa. Olen ollut välillä henkisesti niin väsynyt, etten ole jaksanut pitää juurikaan enää huolta ystävyyssuhteistani, jotka ovat olleet itselleni todella tärkeitä aina. Olen vain ajatellut että tässä elämäntilanteessa, nyt on tärkeintä keskittää se kaikki voima mitä minussa on - pientä miehen alkua varten.
Kaikin puolin siis ihana, mutta samalla äärettömän raskas vuosi takana.
Vuosi on ollut myös ajatusmaailmaa mullistava vuosi. Omat arvoni ovat vahvistuneet entisestään ja olen nostanut terveyden sekä tässä hetkessä elämisen (ei enää "sitten kun joskus" -ajattelua) entistä korkeammalle jalustalle arvomaailmassani. Sekä toki myös perheen. Se onkin aina ollut sijalla nro 1 omassa ajatusmaailmassani.
Miten lähden siis tästä eteenpäin vuotta 2019 elämään? Muutamia tärkeitä muutoksia, jotka haluan nostaa esille ja joita ajattelin toteuttaa tänä vuonna.
Oma hyvinvointi
Tämä jäi edellisenä vuonna liian vähälle, kun keskityin suremaan äitini vointia. Nyt aika tarkalleen käytettyäni vuoden elämästäni stressiin, jonka äitini sairaus on tuonut arkeemme mukaan, olen todennut että minun stressini ei asiaa muuta millään lailla. Ja voi olla että äitini tilanne pysyy nykyisellään vielä pitkänkin ajan. Nyt on korkea aika alkaa elämään enemmän niin omaa perhettäni, kuin itseänikin varten ja lopettaa turha stressaaminen. Tänä vuonna aion löytää itselleni oikeanlaisia stressinhallintakeinoja ja alkaa tekemään suunnitelmia tulevaa varten. On aika myös ottaa aikaa tärkeille ja voimaa antaville ihmissuhteille ja vähentää elämästä myös niitä kuluttavia ihmissuhteita.
Ruokailut ja painonpudotus
Tänä vuonna on myös otettava itseäni niskasta kiinni ja pudotettava 4 kg, jotka jäivät vielä raskaudesta sekä tähän päälle vielä ylimääräiset 5 kg, jotka olivat vaivihkaa ennen raskautta hiipineet vyötärölle. Painonpudotuksen jälkeen on myös pidettävä huoli siitä, että pidän itselläni painonhallinnan ja hyvinvoinnin kannalta niin tärkeän ateriarytmin. Nyt kun meillä on pieni miehenalku kasvamassa, on vanhempien näytettävä esimerkkiä omalla syömisellään, kuinka tulee syödä terveellisesti ja tasaisin väliajoin.
Ekologisuus
Aiemmin (aikaa ennen vauvaa) en ole ajatellut liiemmin tekojeni tai ostosteni seurauksia. Nyt huomaan kierrättäväni roskia ja tavaraa koko ajan entistä enemmän. Myös tärkeä ajattelutapa, mihin haluan alkaa pyrkimään entistä enemmän pikkuhiljaa on "osta vähemmän, mutta laadukkaampaa". Varmasti edelleen päälläni nähdään halpishenkkamaukkaa tms., mutta haluan alkaa panostaa vaatekaappiini ajattomia ja laadukkaita sekä monen asun kanssa yhteensopivia asusteita, kenkiä, takkeja yms.
Hyvänä esimerkkinä haluan nostaa esimerkiksi merkkilompakon, joka oli käytössäni 8 vuotta jokapäiväisessä käytössä. Ennen tätä ostelin halpisketjujen ja markettien lompakoita ja laukkuja ja niitä saikin olla vaihtamassa useamman kerran vuodessa, kun entinen hajosi jo käsiin ja lensi roskiin. Minulla meni näihin halpisketjujen lompakoihin varmasti paljon enemmän rahaa kuin tähän yhteen vähän kalliimpaan lompakkoon ja kuinka paljon luontoa myös säästyi, kun tässä välissä loppuunkuluneet lompakot eivät lentäneet roskiin.
Ja toki perhe ja oma lapsi on edelleen yhtä tärkeässä roolissa kuin aiemminkin 💗
Mukavaa alkavaa vuotta 2019! 😍💗
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti