Kuukausi taas takana ja blogiin en ole nyt kerinnyt muuta kirjoittelemaan, kuin näitä poikamme kasvuun liittyviä juttuja - mutta mihin muuhun sitä keskittyisikään, kuin siihen mikä elämässä on tärkeintä <3
7 kk mittoja ei ole nyt tiedossa, koska neuvolakäynnit harvenivat nyt 2 kk välein.
Kiinteät ruuat menevät edelleen samalla tavalla kuin kuukausi sitten ja yösyötöistä poikamme luopui itse kokonaan kolmisen viikkoa sitten.
Ensimmäisen hampaan puhkeamisen jälkeen, heti perään puski myös viereen törröttämään pieni torahammas :) Eilen nousi myös ensimmäisen kerran kuumetta pienelle. Yleisvointi on kuitenkin pysynyt onneksi koko ajan hyvänä, joten nyt hoidetaan pientä kotosalla lääkkein.
Tuntuu että olisi mielen päällä niin paljon kirjoitettavaa tänne bloginkin puolelle, mutta elämä on tällä hetkellä niin kovin kiireistä, että päivittely on tosiaan nyt hieman jäänyt itseltä. Kunhan tästä kiireet ja murheet joskus helpottavat, niin petraan taas asian suhteen.
sunnuntai 4. marraskuuta 2018
sunnuntai 7. lokakuuta 2018
Vauva 6 kk
Tänään juhlittiin isovanhempien ja kummien voimalla pienen vauvamme puolivuotispäiviä :)
Perjantaina meillä oli neuvola ja pojulla on mittaa jo 68,5 cm ja 8,5 kg. Kasvu on neuvolan mukaan kuin oppikirjasta eli kaikki sillä saralla todella hyvin.
Kiinteitä ruokia meillä syödään hyvällä ruokahalulla ja olemme pysytelleet tarjoamaan soseita sekä puuroa. Muutaman kerran olen yrittänyt tarjota hieman kiinteämpää ruokaa, mutta ne jäävät inhottavasti vielä pojun kurkkuun pyörimään sekä tulevat oksennuksena ulos. Joten vielä mennään jonkin aikaa siis sileillä soseilla, jotta valmiudet kasvavat hieman enemmän. Yösyömiset ovat meillä vähentyneet radikaalisti viimeisen kuukauden aikana. Meidän tarvitsee enää herätä yhden kerran yössä tarjoamaan maitoa. Pisin syöttöväli mikä viimeisen kuukauden aikana on ollut, oli jopa 8 tuntia.
Myös ensimmäinen hammas tuli eilen ikenistä läpi alas vasemmalle. Voi mitä vauhtia nämä pienoiset kasvavat <3
Perjantaina meillä oli neuvola ja pojulla on mittaa jo 68,5 cm ja 8,5 kg. Kasvu on neuvolan mukaan kuin oppikirjasta eli kaikki sillä saralla todella hyvin.
Kiinteitä ruokia meillä syödään hyvällä ruokahalulla ja olemme pysytelleet tarjoamaan soseita sekä puuroa. Muutaman kerran olen yrittänyt tarjota hieman kiinteämpää ruokaa, mutta ne jäävät inhottavasti vielä pojun kurkkuun pyörimään sekä tulevat oksennuksena ulos. Joten vielä mennään jonkin aikaa siis sileillä soseilla, jotta valmiudet kasvavat hieman enemmän. Yösyömiset ovat meillä vähentyneet radikaalisti viimeisen kuukauden aikana. Meidän tarvitsee enää herätä yhden kerran yössä tarjoamaan maitoa. Pisin syöttöväli mikä viimeisen kuukauden aikana on ollut, oli jopa 8 tuntia.
Myös ensimmäinen hammas tuli eilen ikenistä läpi alas vasemmalle. Voi mitä vauhtia nämä pienoiset kasvavat <3
lauantai 22. syyskuuta 2018
Poukkoilua eri roolien välillä
Viimeiset puoli vuotta ovat tuntuneet itselle poukkoilulta eri roolien välillä. Tytär, vaimo ja äiti.
Tytär. Olen aiemminkin kirjoittanut siitä että äidilläni todettiin tammikuussa 2018 pahalaatuinen syöpä, johon ei ole enää parannuskeinoa, vaan nyt keskitytään pitkittämään hänen elämää kemoterapian avulla niin kauan kuin se toimii. Olen hänen ainut lapsensa, joten roolini hänen tukemisessaan on ollut suuri. En ole pystynyt jakamaan vastuuta kenenkään sisareni kanssa, vaan minä olen se ainut lapsi joka voi auttaa käytännön asioissa sekä vierailla sairaalassa.
En ole aiemmin koskaan ns. julkisesti paljastanut, mutta välini äitini kanssa ovat aina olleet huonot. Äitini on hyvin hankala ihminen, kenen kanssa juuri kukaan ei tule pitempää aikaa toimeen ja näin olleen myös meidän välit ovat olleet useamman kerran pitkiäkin aikoja katkolla. Itse koen että olen yrittänyt parantaa välejäni äitiini useita kertoja ja tehnyt kaikkeni että pystyisimme olemaan hänen kanssaan tekemisissä, mutta näkemyseromme sekä maailmankatsomuksemme ovat aivan eri maailmoista, joten emme ole koskaan saaneet välejämme hyviksi. Äidilläni ei ole diagnosoitu mielenterveyshäiriötä, mutta minä sekä moni muu ihminen voisi suuresti epäillä että jonkinlainen sairaus hänellä on, joka selittäisi epänormaalin käytöksen.
Tämän vuoksi hänen sairastumisensa on ollut itselleni erityisen rankkaa aikaa. Ennen hänen sairastumistaan välimme olivat 1,5 vuoden ajan poikki, mutta sairastumisen myötä - minun on ollut pakko taas korjata välimme ja olla hänen tukena vaikeassa tilanteessa syöpäsairauden kanssa.
Olen yrittänyt kaikkeni ja antanut itsestäni ehkä jopa liikaa tällä hetkellä, jotta voisin auttaa äitiäni ja hänellä olisi hyvä olla, mutta mikään ei tunnu riittävän.
Vaimo ja äiti. Kaikki tämä mitä joudun tällä hetkellä käymään läpi äitini kanssa, vaikuttaa negatiivisesti omaan perhe-elämääni. Yritän parhaani mukaan olla rakastava ja iloinen vaimo sekä äiti omalle pojalleni, mutta välillä tulee hetkiä kun olen murtunut itkuun. Tuntuu kuin minusta imettäisiin suurella teholla energiaa, kun saan olla puhelimessa ottamassa vastaan haukkuja niin suullisesti kuin tekstiviestitse. Jo se tieto että olen pian menettämässä toisen vanhemmistani, on rankkaa itselle ja siihen vielä höystettynä ihmissuhdedraamaa vähän väliä, niin se on jo liikaa.
Minulle oma perheeni on kuitenkin kaikki kaikessa ja menee aivan kaikkien muiden asioiden edelle, joten olen yrittänyt tehdä asioita joilla saan tämänhetkisen tilanteen edes hetkeksi pois mielestä ja olla se ihana ja rakastava äiti ja vaimo.
Viikko sitten olin ensimmäistä kertaa pois yötä kotonta vauvamme ollessa 5,5 kk ikäinen. Hän jäi isänsä kanssa kotiin ja heillä oli sujunut täällä oikein hyvin. Itse lähdin hyvän ystäväni kanssa Helsinkiin hotelliin yöksi. Shoppailimme, söimme hyvin ja nukuimme hyvin sekä juttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä. Ja kun ikävä vauvaan iski - selasin puhelimesta vauvamme kuvia sekä katselin ottamiani videoita hänestä <3 Tämä jos mikä - oli itselleni parasta terapiaa koko maailmassa. Oli ihana palata taas oman perheen luokse kotiin.
Vuosi on ollut itselle melkoinen: Tieto äidin syövästä, täysin pieleen mennyt synnytys, vauvan mukanaan tuoma elämänmuutos, minulle erittäin rakkaan ja tärkeän lemmikkini kuolema sekä mahdollisesti vielä äitini menetys tämän vuoden puolella.
Se mitä olen eniten kaivannut tämän henkisesti raskaan tilanteen keskellä, on ollut muiden ihmisten tuki ja kannustus. Muiden ihmisten kannustavat sanat sekä jo pelkkä tieto siitä, että apua on saatavilla mikäli voimat itsellä ehtyvät - riittäisivät itselleni vallan mainiosti. Koska välillä tuntuu, että on aivan yksin kaiken keskellä.
Ei auta kuitenkaan kuin nosta pää ylös ja jatkaa.
katse eteen ja suupielet ylöspäin
teen vastoinkäymisistä voimaa
katse eteen ja suupielet ylöspäin
antaa tulla, kestän kyllä,
periks en tuu antamaan
Tytär. Olen aiemminkin kirjoittanut siitä että äidilläni todettiin tammikuussa 2018 pahalaatuinen syöpä, johon ei ole enää parannuskeinoa, vaan nyt keskitytään pitkittämään hänen elämää kemoterapian avulla niin kauan kuin se toimii. Olen hänen ainut lapsensa, joten roolini hänen tukemisessaan on ollut suuri. En ole pystynyt jakamaan vastuuta kenenkään sisareni kanssa, vaan minä olen se ainut lapsi joka voi auttaa käytännön asioissa sekä vierailla sairaalassa.
En ole aiemmin koskaan ns. julkisesti paljastanut, mutta välini äitini kanssa ovat aina olleet huonot. Äitini on hyvin hankala ihminen, kenen kanssa juuri kukaan ei tule pitempää aikaa toimeen ja näin olleen myös meidän välit ovat olleet useamman kerran pitkiäkin aikoja katkolla. Itse koen että olen yrittänyt parantaa välejäni äitiini useita kertoja ja tehnyt kaikkeni että pystyisimme olemaan hänen kanssaan tekemisissä, mutta näkemyseromme sekä maailmankatsomuksemme ovat aivan eri maailmoista, joten emme ole koskaan saaneet välejämme hyviksi. Äidilläni ei ole diagnosoitu mielenterveyshäiriötä, mutta minä sekä moni muu ihminen voisi suuresti epäillä että jonkinlainen sairaus hänellä on, joka selittäisi epänormaalin käytöksen.
Tämän vuoksi hänen sairastumisensa on ollut itselleni erityisen rankkaa aikaa. Ennen hänen sairastumistaan välimme olivat 1,5 vuoden ajan poikki, mutta sairastumisen myötä - minun on ollut pakko taas korjata välimme ja olla hänen tukena vaikeassa tilanteessa syöpäsairauden kanssa.
Olen yrittänyt kaikkeni ja antanut itsestäni ehkä jopa liikaa tällä hetkellä, jotta voisin auttaa äitiäni ja hänellä olisi hyvä olla, mutta mikään ei tunnu riittävän.
Vaimo ja äiti. Kaikki tämä mitä joudun tällä hetkellä käymään läpi äitini kanssa, vaikuttaa negatiivisesti omaan perhe-elämääni. Yritän parhaani mukaan olla rakastava ja iloinen vaimo sekä äiti omalle pojalleni, mutta välillä tulee hetkiä kun olen murtunut itkuun. Tuntuu kuin minusta imettäisiin suurella teholla energiaa, kun saan olla puhelimessa ottamassa vastaan haukkuja niin suullisesti kuin tekstiviestitse. Jo se tieto että olen pian menettämässä toisen vanhemmistani, on rankkaa itselle ja siihen vielä höystettynä ihmissuhdedraamaa vähän väliä, niin se on jo liikaa.
Minulle oma perheeni on kuitenkin kaikki kaikessa ja menee aivan kaikkien muiden asioiden edelle, joten olen yrittänyt tehdä asioita joilla saan tämänhetkisen tilanteen edes hetkeksi pois mielestä ja olla se ihana ja rakastava äiti ja vaimo.
Viikko sitten olin ensimmäistä kertaa pois yötä kotonta vauvamme ollessa 5,5 kk ikäinen. Hän jäi isänsä kanssa kotiin ja heillä oli sujunut täällä oikein hyvin. Itse lähdin hyvän ystäväni kanssa Helsinkiin hotelliin yöksi. Shoppailimme, söimme hyvin ja nukuimme hyvin sekä juttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä. Ja kun ikävä vauvaan iski - selasin puhelimesta vauvamme kuvia sekä katselin ottamiani videoita hänestä <3 Tämä jos mikä - oli itselleni parasta terapiaa koko maailmassa. Oli ihana palata taas oman perheen luokse kotiin.
Vuosi on ollut itselle melkoinen: Tieto äidin syövästä, täysin pieleen mennyt synnytys, vauvan mukanaan tuoma elämänmuutos, minulle erittäin rakkaan ja tärkeän lemmikkini kuolema sekä mahdollisesti vielä äitini menetys tämän vuoden puolella.
Se mitä olen eniten kaivannut tämän henkisesti raskaan tilanteen keskellä, on ollut muiden ihmisten tuki ja kannustus. Muiden ihmisten kannustavat sanat sekä jo pelkkä tieto siitä, että apua on saatavilla mikäli voimat itsellä ehtyvät - riittäisivät itselleni vallan mainiosti. Koska välillä tuntuu, että on aivan yksin kaiken keskellä.
Ei auta kuitenkaan kuin nosta pää ylös ja jatkaa.
katse eteen ja suupielet ylöspäin
teen vastoinkäymisistä voimaa
katse eteen ja suupielet ylöspäin
antaa tulla, kestän kyllä,
periks en tuu antamaan
torstai 6. syyskuuta 2018
Vauva 5 kk
Taas kuukausi takana. Ei vitsit. Mihin tämä aika katosi?
Tänään oli siis 5 kk:n neuvola. Painoa oli nyt 7.7 kg ja pituutta jo 67,5 cm. Pituuskasvu on ollut pojalla kuulemma reipasta :)
Syöttövälit menevät edelleen suht samalla kaavalla kuin 4 kk:n iässä eli 2-4 h välein päivisin. Yösyöttöjä tosin on enää nukahtamisen jälkeen ollut vain kaksi. Liekö kiinteiden ruokien maistelu täyttänyt pienen masua sen verran että jaksaa öisin nukkua jo pidempiä pätkiä :)
Päiväunet meillä menee myös edelleen tasan samalla kaavalla kuin 4 kk iässä.
Kuukauden verran ollaan nyt maisteltu kasvissoseita ja voi että ne ovatkin vauvan mielestä olleet hyviä. Hän söisi niitä mielellään varmasti enemmänkin mitä tarjotaan :) Nyt aloitellaan pikkuhiljaa siirtymään maisteluissa marjasoseisiin sekä puuroihin.
Tuntuu että arki on helpottunut entisestään vauvan kasvaessa. Vielä kun pienellä ei ole "jalkoja alla", niin tällä hetkellä eletään kuitenkin suht helppoa elämää pienen kanssa <3
Tänään oli siis 5 kk:n neuvola. Painoa oli nyt 7.7 kg ja pituutta jo 67,5 cm. Pituuskasvu on ollut pojalla kuulemma reipasta :)
Syöttövälit menevät edelleen suht samalla kaavalla kuin 4 kk:n iässä eli 2-4 h välein päivisin. Yösyöttöjä tosin on enää nukahtamisen jälkeen ollut vain kaksi. Liekö kiinteiden ruokien maistelu täyttänyt pienen masua sen verran että jaksaa öisin nukkua jo pidempiä pätkiä :)
Päiväunet meillä menee myös edelleen tasan samalla kaavalla kuin 4 kk iässä.
Kuukauden verran ollaan nyt maisteltu kasvissoseita ja voi että ne ovatkin vauvan mielestä olleet hyviä. Hän söisi niitä mielellään varmasti enemmänkin mitä tarjotaan :) Nyt aloitellaan pikkuhiljaa siirtymään maisteluissa marjasoseisiin sekä puuroihin.
Tuntuu että arki on helpottunut entisestään vauvan kasvaessa. Vielä kun pienellä ei ole "jalkoja alla", niin tällä hetkellä eletään kuitenkin suht helppoa elämää pienen kanssa <3
keskiviikko 8. elokuuta 2018
Vauva 4 kk + vähän kuulumisia
4 kk:n neuvolassa kävimme muutama päivä sitten. Lääkäri tutki vauvan ja totesi päällisin puolin olevan kaikin pojalla kunnossa. Painoa on pienelle kertynyt yhteensä nyt 7,2 kg ja pituutta 64 cm. Poika kasvaa tasan keskikäyrällä.
Syömisvälit ovat viimeisen kuukauden aikana pidentyneet. Nykyään maitoa tilataan 2-4 h tunnin välein ja muutama yö ollaan myös viime päivinä koettu, kun poju on nukkunut yhden 5 h pätkän.
Päiväunia poju nukkuu nykyään hyvin samanlaisella kaavalla. Päivän aikana nukutaan yhteensä neljät päikkärit (n. 30-45 min) ja valveilla jaksetaan olla noin 2 h ennen kuin kiukku iskee.
Olemme myös aloitelleet maistelemaan kiinteitä ruokia. Aloitimme reilu viikko sitten maistelemaan porkkanasosetta sekä nyt meillä on menossa maistelussa bataattisose. Ensimmäisten irvistysten jälkeen on soseet maittaneet kuitenkin pojulle hyvin :)
Tällä hetkellä vauva-arki sujuu meillä siis kohtuullisen hyvin :)
Oman äitini voinnissa taas on tapahtunut muutos. Häneltä löydettiin uusi kasvain vähän aikaa sitten ja tällä viikolla selvisi että etäpesäkkeitä on useita eri puolilla mahaa, joten minkäänlainen tämän uudenkaan kasvaimen leikkaus ei onnistu ja kemoterapiaa jatketaan nyt tiiviimmällä tahdilla.
Oma fiilikseni asian suhteen on ollut hyvin vaihteleva. Välillä yritän hyväksyä sen faktan että jokainen meistä menettää jossain vaiheessa vanhempansa, mutta välillä taas asia surettaa itseäni todella paljon. Äitini on kuitenkin vasta 62-vuotias ja pian lähdössä pois täältä. Tuntuu epäreilulta. On kuitenkin jaksettava oman perheeni takia, koska oman, puolisoni sekä pienen ihmeemme elämän on jatkuttava <3
Syömisvälit ovat viimeisen kuukauden aikana pidentyneet. Nykyään maitoa tilataan 2-4 h tunnin välein ja muutama yö ollaan myös viime päivinä koettu, kun poju on nukkunut yhden 5 h pätkän.
Päiväunia poju nukkuu nykyään hyvin samanlaisella kaavalla. Päivän aikana nukutaan yhteensä neljät päikkärit (n. 30-45 min) ja valveilla jaksetaan olla noin 2 h ennen kuin kiukku iskee.
Olemme myös aloitelleet maistelemaan kiinteitä ruokia. Aloitimme reilu viikko sitten maistelemaan porkkanasosetta sekä nyt meillä on menossa maistelussa bataattisose. Ensimmäisten irvistysten jälkeen on soseet maittaneet kuitenkin pojulle hyvin :)
Tällä hetkellä vauva-arki sujuu meillä siis kohtuullisen hyvin :)
Oman äitini voinnissa taas on tapahtunut muutos. Häneltä löydettiin uusi kasvain vähän aikaa sitten ja tällä viikolla selvisi että etäpesäkkeitä on useita eri puolilla mahaa, joten minkäänlainen tämän uudenkaan kasvaimen leikkaus ei onnistu ja kemoterapiaa jatketaan nyt tiiviimmällä tahdilla.
Oma fiilikseni asian suhteen on ollut hyvin vaihteleva. Välillä yritän hyväksyä sen faktan että jokainen meistä menettää jossain vaiheessa vanhempansa, mutta välillä taas asia surettaa itseäni todella paljon. Äitini on kuitenkin vasta 62-vuotias ja pian lähdössä pois täältä. Tuntuu epäreilulta. On kuitenkin jaksettava oman perheeni takia, koska oman, puolisoni sekä pienen ihmeemme elämän on jatkuttava <3
keskiviikko 1. elokuuta 2018
Sektiosynnytys
Itselläni oli järjettömän kova synnytyspelko ja kaikista eniten pelkäsin joutuvani sektiosynnytykseen.
Kävin juttelemassa pelostani etukäteen pelkopolilla kätilön kanssa raskauden aikana ja olin koko ajan sitä mieltä että haluan synnyttää ehdottomasti normaalisti alakautta, koska pelkäsin niin paljon sektiota. Pelkoani ei yhtään lieventänyt se asia, että vauvamme kasvoi lähes koko raskauden ajan yläkäyrillä ja neuvolassa minulle sanottiin loppuraskauden aikana että "ei täällä ainakaan siro kolmekiloinen poika ole". Kaikista pahin pelkoni oli vielä se, että joutuisin ensin yrittämään synnytystä normaalilla tavalla ja aivan lopussa joudunkin sektioon.
Aivan viimeisilläni varasin vielä ajan yksityiselle, jossa halusin että kokenut gynekologi arvioisi vielä vauvan koon. Käynnin aikana hän arvioi vauvan koon ja oli jo tällöin huolissaan ettei LA saisi mennä kovin paljon yli, ettei vauva kasvaisi kovin kookkaaksi ja näin ollen en pystyisi häntä synnyttämään. Ja niinhän siinä tosiaan kävi - pahin pelkoni toteutui. Jouduin käytännössä kokemaan kaksi synnytystä: lähes loppuun menneen alatiesynnytyksen sekä sektiosynnytyksen.
Tämän lisäksi minä sekä vauva saatiin synnytysrytäkässä infektiot ja molemmat jouduimme synnytyksen jälkeen eri osastoille tiputukseen. Vauvamme vietti lastenosastolla tiputuksessa yhteensä kolme päivää. Minä olin vielä sen verta huonossa kunnossa että pääsin katsomaan vauvaa lastenosastolle vain jonkun saattamana pyörätuolissa. Joka kerta kun saavuin lastenosastolle katsomaan vauvaa, itkin vain.
Ensimmäiset päivät sektion jälkeen olivat todella kivuliaita, pääsin nousemaan kivuiltani sängystä vasta 1,5 vrk synnytyksen jälkeen. Jouduin myös sairaalassa ollessa pyytämään öisin vahvaa kipulääkettä kun kivut herättivät minut. Kotona jouduin syömään 2,5 viikon ajan kahta eri särkylääkettä kolme kertaa päivässä, jonka jälkeen aloin vähentämään radikaalisti särkylääkkeitä. Vauvan hoito tuntui myös välillä todella haastavalta kipeän haavan vuoksi. Aloin kuitenkin lähes heti kotiuduttua tekemään pieniä vaunulenkkejä sekä kotitöitä, jotta paraneminen lähtisi käyntiin. Ja vaikka haava-alue on edelleen näin 4 kk:n jälkeen tunnoton sekä välillä koen kovia vihlaisuja, niin koen että paranin silti yllättävän hyvin isosta leikkauksesta.
Koko raskauden aikana puhuttiin neuvolassa, perhevalmennuksissa sekä synnytysvalmennuksessa vain alakautta synnyttämisestä. Sektiosynnytyksestä saatettiin mainita vain ohimennen, eikä sitä käyty läpi yhtään sen enempää. Saatikka se, etten ollut koskaan tullut ajatelleeksi raskauden aikana, että vauva vietäisiin minulta lähes heti syntymän jälkeen eri osastolle. Ensisynnyttäjälle oli aika kova järkytys kokea tälläistä, varsinkin kun näistä asioista ei missään koskaan puhuttu.
Ensimmäiset ajatukset olivat myös synnytyksen jälkeen että olinko epäonnistunut synnyttäjä ja äiti, kun en pystynyt synnyttämään lastani normaalisti alakautta? Lueskeltuani aiheesta paljon artikkeleita netistä, totesin että pjaskat - sektiosynnytyshän on paljon rankempi (ainakin paranemisen osalta) sekä riskialttiimpi tapa synnyttää ja olin juuri joutunut kohtaamaan elämäni isoimman pelon.
Totesin vain itselleni että olen voittaja. Nyt pystyn mihin vain.
Kävin juttelemassa pelostani etukäteen pelkopolilla kätilön kanssa raskauden aikana ja olin koko ajan sitä mieltä että haluan synnyttää ehdottomasti normaalisti alakautta, koska pelkäsin niin paljon sektiota. Pelkoani ei yhtään lieventänyt se asia, että vauvamme kasvoi lähes koko raskauden ajan yläkäyrillä ja neuvolassa minulle sanottiin loppuraskauden aikana että "ei täällä ainakaan siro kolmekiloinen poika ole". Kaikista pahin pelkoni oli vielä se, että joutuisin ensin yrittämään synnytystä normaalilla tavalla ja aivan lopussa joudunkin sektioon.
Aivan viimeisilläni varasin vielä ajan yksityiselle, jossa halusin että kokenut gynekologi arvioisi vielä vauvan koon. Käynnin aikana hän arvioi vauvan koon ja oli jo tällöin huolissaan ettei LA saisi mennä kovin paljon yli, ettei vauva kasvaisi kovin kookkaaksi ja näin ollen en pystyisi häntä synnyttämään. Ja niinhän siinä tosiaan kävi - pahin pelkoni toteutui. Jouduin käytännössä kokemaan kaksi synnytystä: lähes loppuun menneen alatiesynnytyksen sekä sektiosynnytyksen.
Tämän lisäksi minä sekä vauva saatiin synnytysrytäkässä infektiot ja molemmat jouduimme synnytyksen jälkeen eri osastoille tiputukseen. Vauvamme vietti lastenosastolla tiputuksessa yhteensä kolme päivää. Minä olin vielä sen verta huonossa kunnossa että pääsin katsomaan vauvaa lastenosastolle vain jonkun saattamana pyörätuolissa. Joka kerta kun saavuin lastenosastolle katsomaan vauvaa, itkin vain.
Ensimmäiset päivät sektion jälkeen olivat todella kivuliaita, pääsin nousemaan kivuiltani sängystä vasta 1,5 vrk synnytyksen jälkeen. Jouduin myös sairaalassa ollessa pyytämään öisin vahvaa kipulääkettä kun kivut herättivät minut. Kotona jouduin syömään 2,5 viikon ajan kahta eri särkylääkettä kolme kertaa päivässä, jonka jälkeen aloin vähentämään radikaalisti särkylääkkeitä. Vauvan hoito tuntui myös välillä todella haastavalta kipeän haavan vuoksi. Aloin kuitenkin lähes heti kotiuduttua tekemään pieniä vaunulenkkejä sekä kotitöitä, jotta paraneminen lähtisi käyntiin. Ja vaikka haava-alue on edelleen näin 4 kk:n jälkeen tunnoton sekä välillä koen kovia vihlaisuja, niin koen että paranin silti yllättävän hyvin isosta leikkauksesta.
Koko raskauden aikana puhuttiin neuvolassa, perhevalmennuksissa sekä synnytysvalmennuksessa vain alakautta synnyttämisestä. Sektiosynnytyksestä saatettiin mainita vain ohimennen, eikä sitä käyty läpi yhtään sen enempää. Saatikka se, etten ollut koskaan tullut ajatelleeksi raskauden aikana, että vauva vietäisiin minulta lähes heti syntymän jälkeen eri osastolle. Ensisynnyttäjälle oli aika kova järkytys kokea tälläistä, varsinkin kun näistä asioista ei missään koskaan puhuttu.
Ensimmäiset ajatukset olivat myös synnytyksen jälkeen että olinko epäonnistunut synnyttäjä ja äiti, kun en pystynyt synnyttämään lastani normaalisti alakautta? Lueskeltuani aiheesta paljon artikkeleita netistä, totesin että pjaskat - sektiosynnytyshän on paljon rankempi (ainakin paranemisen osalta) sekä riskialttiimpi tapa synnyttää ja olin juuri joutunut kohtaamaan elämäni isoimman pelon.
Totesin vain itselleni että olen voittaja. Nyt pystyn mihin vain.
tiistai 10. heinäkuuta 2018
Vauva 3 kk
Ja taas vierähti yksi kuukausi ja kävimme eilen 3 kk neuvolassa. Painoa pikkuiselle on kertynyt nyt 6,6 kg ja pituutta 62 cm.
Meillä menee edelleen suht samanlailla kuin tasan kuukausi sittenkin vauvelin kanssa. Syömisvälit ovat edelleen päivisin noin 2-3 h luokkaa ja öisin syödään edelleen samalla kaavalla kuin kuukausi sitten. Nukkumaan meidän pieni herra käy siinä klo 20-22 välillä ja heräilee aamuisin klo 7-9 välillä.
Päiväunet vaihtelee ihan hirveästi. Niissä ei ole mitään rytmiä. Välillä nukutaan viidet päiväunet ja välillä vain kolmet. Yleensä päiväunet ovat noin 30 min mittaisia, mutta saattaa olla päivä, jolloin nukutaan jopa 3-4 h putkeen.
Ensimmäinen Rota-rokote ei tuottanut meille ollenkaan mitään sivuvaikutuksia. Eilen kuitenkin vauvan saatua kaksi pistetävää rokotusta, hän itki illasta TODELLA kovaa ja vaikutti kipeältä. Annoimme hänelle ensimmäistä kertaa hieman särkylääkettä ja se helpottikin suht nopeasti hänen oloaan ja hän nukahti tyytyväisenä. Yöllä hän herätteli meitä kuitenkin tunnin välein hieman itkeskellen, eli häntä on varmasti vielä yön aikana hieman koskenut, mutta nukahteli aina pienen itkuilun jälkeen uudelleen. Rota-rokotetta emme tällä reissulla ottaneet, vaan saamme sen 1,5 viikon päästä uudella käynnillä.
Saimme myös eilen neuvolasta ohjeet kiinteiden ruokien aloitukseen ja ajattelimmekin että voisimme niitä aloitella maistelemaan 4 kk iässä, koska vauva on kokonaan korvikkeella. Saa sitten niitä allergeeneja kun alamme maistelemaan kiinteitä. Lähdemme elokuun alussa reissulle Tukholmaan, joten matkan jälkeen voisimme aloittaa nämä maistelut pikkuhiljaa :)
Meillä menee edelleen suht samanlailla kuin tasan kuukausi sittenkin vauvelin kanssa. Syömisvälit ovat edelleen päivisin noin 2-3 h luokkaa ja öisin syödään edelleen samalla kaavalla kuin kuukausi sitten. Nukkumaan meidän pieni herra käy siinä klo 20-22 välillä ja heräilee aamuisin klo 7-9 välillä.
Päiväunet vaihtelee ihan hirveästi. Niissä ei ole mitään rytmiä. Välillä nukutaan viidet päiväunet ja välillä vain kolmet. Yleensä päiväunet ovat noin 30 min mittaisia, mutta saattaa olla päivä, jolloin nukutaan jopa 3-4 h putkeen.
Ensimmäinen Rota-rokote ei tuottanut meille ollenkaan mitään sivuvaikutuksia. Eilen kuitenkin vauvan saatua kaksi pistetävää rokotusta, hän itki illasta TODELLA kovaa ja vaikutti kipeältä. Annoimme hänelle ensimmäistä kertaa hieman särkylääkettä ja se helpottikin suht nopeasti hänen oloaan ja hän nukahti tyytyväisenä. Yöllä hän herätteli meitä kuitenkin tunnin välein hieman itkeskellen, eli häntä on varmasti vielä yön aikana hieman koskenut, mutta nukahteli aina pienen itkuilun jälkeen uudelleen. Rota-rokotetta emme tällä reissulla ottaneet, vaan saamme sen 1,5 viikon päästä uudella käynnillä.
Saimme myös eilen neuvolasta ohjeet kiinteiden ruokien aloitukseen ja ajattelimmekin että voisimme niitä aloitella maistelemaan 4 kk iässä, koska vauva on kokonaan korvikkeella. Saa sitten niitä allergeeneja kun alamme maistelemaan kiinteitä. Lähdemme elokuun alussa reissulle Tukholmaan, joten matkan jälkeen voisimme aloittaa nämä maistelut pikkuhiljaa :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)