Paljonko vauva kustantaa?

Seuraavassa esittelen hieman meidän hankintoja tulevalle vauvalle. Ne kohdat, joissa ei ole selitystä on ostettu uutena.


Liikkuminen

• Yhdistelmävaunut: 430 € - Tori.fi:stä Emmaljungan vuoden vanhat vaunut
• Matkarattaat: 155 € 
• Turvakaukalo + adapteri autoon: 60 € - Tori.fi:stä vuoden vanha setti
• Kaukalopussi: 27 €
• Vaunusuoja: 18 €
• Hoitolaukku: 66 € 

Nukkuminen

• Pinnasänky: 130 €
• Pinnasängyn patja: 35 €
• Laitapehmuste: 18 €  
• Vuodevaatteet: 25 € - Tori.fi:stä Finlaysonin ja Pentikin pussilakanasetti
• Patjansuojuksia: 10 €
• Mobile: 28 €
• Huopa: 10 €

Vaatteet

• Vaatteita n. 150 € - Näitä on tullut ostettua niin uutena kaupasta kuin käytettynäkin tori.fi:stä sekä kirppareilta, paljon ollaan saatu myös lahjaksi vaatetta

Imetykseen liittyvät ostokset

• Imetysliivit: 25 €
• Imetysvaatteita: 70 € - Tori.fi:stä sekä Facebookin kirppikseltä käytettyjä, mutta hyväkuntoisia
• Rintaliivien suojia: 5 €
• Rintapumppu:  25 €
• Rintakumi: 11 €
• Imetystyyny: 40 € 

Ruokailu

• Tuttipulloja: 10 €
• Kuolalaput: 4€

Turvallisuus kotona

• Kulmasuojuksia: 4 €
• Itkuhälytin: 30 € - Tori.fistä Philipsin setti

Vauvan viihtyminen

• Leluja: 24 €
• Leikkimatto: 80 € + 90 € (ostettiin näitä kaksi erilaista)
• Sitteri: 43 €
• Vaunulelu: 30 €

Muut tuotteet

• Harsoliinoja: 27 € 
• Amme: 6 €
• Niistäjä: 10 €
• Peppupyyhkeitä: 12 €
• Hoitopöytä: 50 € - Facebookin kirpparilta käytettynä
• Hoitoalusta: 18 €
• Tutteja: 10 €

YHTEENSÄ:  1 786 €


Tämän verran me ollaan nyt tähän mennessä saatu vauvan hankintoihin kulumaan. Joitakin pieniä juttuja ollaan saatu lahjaksi kuten vaatteita sekä vauvan hoitoon liittyviä voiteita yms. tarvikkeita. Suurin osa jutuista ollaan ostettu vauvalle uutena, mutta paljon myös käytettynä hyödyntäen tori.fi:tä, Facebookin kirppareita sekä kivijalkakirppiksiä.


Ne mitä meiltä vielä puuttuu, mutta hankitaan vielä tarpeen mukaan tai vauvan kasvaessa on mm. maidonkerääjä, rintareppu, tyyny pinnasänkyyn, potta, syöttötuoli, leluja ja kirjoja.

Raskausviikko 36

Nyt ollaan jo pitkällä raskauden suhteen! Tuntuu että se heinäkuun viimeinen päivä, jolloin raskaustestiin ilmestyi kaksi viivaa - olisi ollut ihan vähän aikaa sitten. Mutta nyt ollaankin jo pian odottamassa meidän pienokaista ulos omasta yksiöstään. En malta enää odottaa että pääsisi tapaamaan tulevan vauvamme <3

Eilen illalla käytiin keskussairaalassa tarkistuttamassa tilannetta, kun housuihini lirahti sen verran paljon kirkasta nestettä, josta ei ollut varmuutta oliko se lapsivettä vai valkovuotoa. Onneksi epäily kuitenkin paljastui vielä valkovuodoksi ja päästiin lapsivesi-liuskatestin sekä 20 min käyrillä olon jälkeen takaisin kotiin nukkumaan. Aikaisemmin ei ole noin paljoa vuotoa tullut ja vielä noin kirkkaana, joten hyvä kun käytiin tarkistuttamassa tilanne sairaalassa. Jos kyseessä olisi ollut lapsivesi, niin synnytys olisi käynnistetty jo tänään - aika hurjaa :)

Oma oloni on pysynyt kuitenkin kohtuu hyvänä tässä raskauden viimeisellä kolmanneksella. Jossain vaiheessa selkäkivut vaivasivat jonkin verran, mutta viikon takainen käynti osteopaatilla teki ihmeitä ja selkä ei vaivaa lähellekkään niin paljoa enää. Öisin joudun vaihtamaan kylkiasentoa jonkin verran, kun molemmat reiteni puutuvat aina tietyn ajan jälkeen kun olen nukkunut sillä kyljellä, mutta tähänkin on tullut jo totuttua. Pientä närästystä on aamupäivisin edelleen, siihen yleensä tehoaa aika hyvin kuitenkin Rennie. Ja yleisvointi alkaa olemaan tietysti hieman tukala tässä vaiheessa. Masu alkaa olemaan aika iso - itse kun olen noin 159 cm pitkä, niin vauva ei mahdu uppoamaan omaan selkääni, vaan työntää eteenpäin. Tuntuu kuitenkin ajatuksena hurjalta että pian kaikki raskaudenaikaiset vaivat ovat muisto vain!

Reilu viikko sitten ihanat ystäväiseni olivat järjestäneet itselleni myös babyshower-kutsut. Itsellä on ollut mielessä niin paljon nyt muuta mietittävää äidin tilanteen takia sekä jotenkin ajattelin että heillä kaikilla on nyt pienet ihmis- ja koiravauvat kotona, että tuskin kerkeävät mitään järkkäämään joten yllätyin kun tulimme sunnuntaina kotia ja täällä olikin vastassa ihana naispoppoo :) <3 Ihana piristys raskaiden uutisten keskelle! <3

Elämä on joskus epäreilua

Äidilläni todettiin syöpä. En edes tiedä mitä kirjoittaa asiasta, tuntuu että koko asia on välillä kuin unta. Eihän tämä ole millään lailla mahdollista että omalla vanhemmallani todetaan syöpä kun odotan esikoistamme syntyväksi alle kahden kuukauden päästä..

22.11.2017 Äiti hakeutuu sairaalaan kovien vatsakipujen ja ruokahaluttomuuden sekä turvotuksen vuoksi.

23.11.2017 Saan tiedon että äitini on sairaalassa, ajattelen että se on vain jokin pieni vatsakipu ja vaiva saadaan hoidettua nopeasti. Eihän äiti ole ennenkään sairastellut.

26.11.2017 Vierailemme sairaalassa ensimmäisen kerran, äidiltä pumpataan jatkuvasti pois kehoon kertyvää nestettä.

Tässä välissä äidille tehdään useita erilaisia toimenpiteitä, joissa etsitään syytä sairaudelle. Mitään ei löydy.

22.12.2017 Otetaan mahan magneettikuva. Jäämme odottelemaan lääkärin soittoa asiasta, soittoa ei koskaan tullut.

6.1.2018 Äiti on hakenut kirjeen postilaatikosta, jossa kerrotaan diagnoosin olevan vatsakalvon etäpesäke sekä aika syöpäpolille. Olimme kumpikin järkyttyneitä, mutta edelleen tässä kohtaa ajatuksena että syöpä leikataan ja aloitetaan hoidot sen nujertamiseksi.

17.1.2018 Äidillä on aika syöpäpolille, jossa hänelle kerrotaan diagnoosiksi levinneen haimasyövän. Syöpä on sen verran aggressiivinen että leikkausta ei voida tehdä. Ainoana vaihtoehtona on sytostaattihoitojen aloitus parin viikon välein osastolla, jolla pyritään antamaan lisäaikaa elämiseen. Kaikki ovat järkyttyneitä.

Itken tämän jälkeen monta päivää. Tieto on shokeeraava jo ilman raskauttani, mutta vielä järkyttävämpää kun odotan ensimmäistä lastamme. Eihän tämän näin pitänyt mennä? Äiti on aina ollut terve ja ollut viimeeksi sairaalahoidossa kun hän synnytti minut.

Minulla olisi ollut töitä vielä kolme viikkoa, mutta useiden ihmisten suosituksesta jäin töistä sairaslomalle äitiysloman alkuun saakka. Illat ja yöt ovat vaikeimpia, kun ajatukset pyörivät kehää.

Jokainen päivä on jollain tasolla helpompi, mutta itkuja tulee edelleen päivän aikana. On vaikea ymmärtää että pian on unohdettava ulkomuistissa oleva äitini puhelinnumero - pian numero ei ole enää käytössä. On vain toivottava että hoidot antavat lisäaikaa sen verran että äitini pääsee vielä näkemään lapsenlapsensa.

On vaikea suhtautua tähän kaikkeen, pian olisi ilon aika kun perheeseemme syntyy pieni poika, mutta samalla tätä onnea varjostaa näinkin synkkä asia.